| |
WRJ-I -palkittu 10.09.2015 pistein 39 + 20 + 16 + 16 = 91.
TECUMZEH
- "Tessu"
- VH14-052-0002
- painthevonen, ori
- s. 07.04.2013 Yhdysvalloissa
- säkäkorkeus 153 cm
- westernpainotteinen
- kasvattaja Alicia Pemberley (evm)
- omistaja Sofia Westerbacka (VRL-12331), Ascuns Farm
- Ikääntyy 3-vuotiaaksi asti VHKR:n mukaan (1 irl-kk = 1 virt.vuosi), jonka jälkeen 2 irl-kk vastaa yhtä virt.vuotta. Katso ikääntyminen sivun alalaidasta!
Tecumzeh on äreä kuumakalle, joka ei tunnu tykkäävän kenestäkään. Silti ori on minulle äärettömän tärkeä, sillä se on ensimmäinen painthevoseni ja itse asiassa koko Ascuns Farmin hyvä ettei ensimmäinen asukas kautta aikojen. Tessu on ollut jo pitkään uskollinen sotaratsuni westernkisamittelöissä ja jättänyt jälkeensä jo monta hienoa jälkeläistä. Ori on jo päässyt eläkkeelle kisahevosen hommista hienon uran päätteeksi, mutta energiaa ei ole tänä päivänä tippaakaan vähemmän kuin nuorempana - toisinaan tuntuu jopa, että oriin menohalut vain kasvavat sitä mukaa kun ikää tulee.
Muiden oriiden kanssa Tecumzeh ei oikein tule toimeen, joten se onkin parempi tarhata itsekseen tapaturmien välttämiseksi. Talutettaessa paint kiirehtii ja pyrkii itsepintaisesti kävelemään taluttajansa edellä, oltiinpa sitten menossa tarhaan, talliin tai traileriin. Hoidettaessa on ihan sama, harjataanko ori omassa karsinassa vai käytävällä, sillä Tessu on useimmiten kuin ei edes huomaisi ympärillä häärivän hoitajan olemassaoloa. Ollessaan oikein ärtsyllä tuulella ollessaan ori saattaa kuitenkin huiskia kiukkuisesti hännällään, jos hoitaja ei tajua suoriutua tehtävistään tarpeeksi nopeasti. Tapakoulutus on kuitenkin aina ollut hyvin muistissa, eikä ori ole koskaan potkinut tai pahemmin näykännytkään. Kaviot nousevat melko veltosti, mutta nousevatpa sentään heti ensimmäistä kertaa pyydettäessä. Pesukarsinaan meno käy yllättävän helposti, sillä ori vain löntystelee sinne taluttajansa peränsä tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa.
Ratsuna ori ei ole siitä helpoimmasta päästä, sillä se ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi jos ratsastaja ei osaa pyytää tismalleen oikealla tavalla ja riittävän napakasti. Tessu on allrounder, joten sen kanssa on pyritty kiertämään westernluokkia mahdollisimman laajasti. Nuorempana ori keräsi menestystä erityisesti pleasuresta ja trail-luokista, mutta vauhdikkaampi aikalaji- ja karjankäsittelypuoli nosti jo tuolloin päätään niin kisoissa kuin kotona treenatessa. Myöhemmällä iällä oriin kanssa onkin niitetty sijoituksia enimmäkseen pole bendingistä, barrel racingistä ja cuttingista, mikä ei ole ihme jos lainkaan räjähtävän nopeaa painthevosta tuntee. Fiksun oriin lehmänlukutaito on kehittynyt vuosien varrella huikeasti, ja siitä onkin ollut iloa karjankäsittelylajeissa kilpailtaessa.
Muiden oriiden kanssa Tecumzeh ei oikein tule toimeen, joten se onkin parempi tarhata itsekseen tapaturmien välttämiseksi. Talutettaessa paint kiirehtii ja pyrkii itsepintaisesti kävelemään taluttajansa edellä, oltiinpa sitten menossa tarhaan, talliin tai traileriin. Hoidettaessa on ihan sama, harjataanko ori omassa karsinassa vai käytävällä, sillä Tessu on useimmiten kuin ei edes huomaisi ympärillä häärivän hoitajan olemassaoloa. Ollessaan oikein ärtsyllä tuulella ollessaan ori saattaa kuitenkin huiskia kiukkuisesti hännällään, jos hoitaja ei tajua suoriutua tehtävistään tarpeeksi nopeasti. Tapakoulutus on kuitenkin aina ollut hyvin muistissa, eikä ori ole koskaan potkinut tai pahemmin näykännytkään. Kaviot nousevat melko veltosti, mutta nousevatpa sentään heti ensimmäistä kertaa pyydettäessä. Pesukarsinaan meno käy yllättävän helposti, sillä ori vain löntystelee sinne taluttajansa peränsä tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa.
Ratsuna ori ei ole siitä helpoimmasta päästä, sillä se ei todellakaan anna mitään ilmaiseksi jos ratsastaja ei osaa pyytää tismalleen oikealla tavalla ja riittävän napakasti. Tessu on allrounder, joten sen kanssa on pyritty kiertämään westernluokkia mahdollisimman laajasti. Nuorempana ori keräsi menestystä erityisesti pleasuresta ja trail-luokista, mutta vauhdikkaampi aikalaji- ja karjankäsittelypuoli nosti jo tuolloin päätään niin kisoissa kuin kotona treenatessa. Myöhemmällä iällä oriin kanssa onkin niitetty sijoituksia enimmäkseen pole bendingistä, barrel racingistä ja cuttingista, mikä ei ole ihme jos lainkaan räjähtävän nopeaa painthevosta tuntee. Fiksun oriin lehmänlukutaito on kehittynyt vuosien varrella huikeasti, ja siitä onkin ollut iloa karjankäsittelylajeissa kilpailtaessa.
| i. Kokoum | ii. Umberto | iii. Understanding |
| iie. Fat Berta | ||
| ie. Cocobella | iei. Cocochoc | |
| iee. Ciao Bella | ||
| e. Zedina | ei. That Zephyr | eii. That Great Sapphire |
| eie. Zebra Stripes | ||
| ee. Star of Medina | eei. Far From Meditation | |
| eee. Miss Shooting Star |
i. Tecumzeh on niin ulkomuodoltaan kuin luonteellisestikin hyvin samanlainen kuin isänsä Kokoum. Tämä mustankirjava, säkäkorkeudeltaan 156-senttinen paint asui pitkään synnyintilallaan Kansasin Altamontissa kilpaillen siellä lännenratsastuksessa. Luonteikkaan oriin kiistattomia vahvuuksia olivat ennen kaikkea vauhtilajit barrel race ja pole bending, joista se saavuttikin useita sijoituksia. Ulkonäöllisesti "Koko" oli paintiksi sangen hyvärakenteinen ja komea. Näin ollen ei liene ihme, että ori saavutti viisivuotiaana Champion-arvonimen (evm). 15-vuotiaana Kokoum myytiin Chatfieldiin, Minnesotan osavaltioon jalostuskäyttöön. Oriilla on tällä hetkellä 11 jälkeläistä, joista kuusi on tehnyt uraa kilparatsuna westernin parissa. Kokoumin varsoista kahdeksan on perinyt isänsä temperamentin ja sisukkaan luonteen, ja ori on periyttänyt myös hieman tavanomaista kevyempää rakennetta usealle jälkeläiselleen.
ii. Mustankirjava Umberto oli erittäin kyvykäs mutta myös sangen omaehtoinen lännenratsu. Kookas, 158 senttimetriä korkea painthevonen niitti menestystä lähestulkoon jokaisesta lännenratsastuskisasta johon osallistui, mutta karkotti useimmat mahdollisesta jalostuskäytöstä kiinnostuneet melko tehokkaasti äkkipikaisella ja arvaamattomalla luonteellaan. Ainoastaan kaksi (tyhmän)rohkeaa tammanomistajaa uskaltautui astuttamaan hevosensa "Bertolla". Tämä rohkeus palkittiin, sillä kummastakin varsasta kasvoi melkoisen upea ja menestyksekäs kisa- ja näyttelyhevonen. Ori oli aina ollut riidanhaluinen muita hevosia kohtaan, mikä myös koitui sen kohtaloksi. Tilan uusi hevosenhoitaja vei Berton tietämättömyyttään samaan tarhaan toisen oriin kanssa. Tämä johti tietysti tappeluun, josta saatujen pahojen vammojen takia Berto jouduttiin lopettamaan vain 15 vuoden iässä.
iii. 157 cm korkea Understanding oli painthevoseksi sangen komea ja ihastuneita katseita kerännyt ori, joka palkittiinkin ansaitusti II-palkinnolla (evm) kolmen vuoden ikäisenä. Mustankirjava komistus oli omistajansa ylpeys paitsi rakenteensa, myös älykkään ja yhteistyöhaluisen olemuksensa ansiosta. Ori olikin tammanomistajien keskuudessa kovin suosittu, ja jälkeläisiä se ehti saada aikaan kunnioitettavat 175 kappaletta. Näyttely- ja jalostusoriin uransa ohella "Stanley" oli mainio kisaratsu. Karjanlukutaitoa se ei omannut lainkaan, mutta niin western- kuin ranch trailissa sekä pleasuressa se oli lähestulkoon lyömätön ja pääsikin usein palkintosijoille. Ori lopetettiin 22-vuotiaana vaikean jännevamman vuoksi.
iie. Fat Berta oli leppoisa ja ystävällinen painthevostamma, joka ei kisakentillä juuri loistanut menestyneistä vanhemmistaan huolimatta. Näyttelykehiin "Bertaa" ei sen vaatimattoman rakenteen puolesta koskaan edes viety. Sen sijaan kotitilan töissä lehmänlukutaitoisesta ratsusta oli suunnattoman paljon apua. Tätä ominaisuutta rautiaankirjava tamma periytti omistajansa iloksi lähestulkoon jokaiseen viidestä varsastaan. Grey Goose's Farmilla Arizonassa syntynyttä ja siellä koko 27-vuotisen elämänsä asustellutta tammaa jäi sen vanhuuteen menehtymisen johdosta kaipaamaan koko tallinväki ja westernharrastajat laajemminkin sen kotiosavaltiossa.
ie. Voikonkirjava Cocobella on todella sympaattinen ja ihastuttava tamma. Tämä 151-senttinen painthevonen on kaikkea, mitä hyvältä lännenratsulta voi toivoa; reipas ja fiksu, mutta samanaikaisesti myös nöyrä ja miellyttämishaluinen. "Belle" tuotiin kasvattajaltaan Wisconsinista nykyiselle asuintilalleen Kansasiin heti emästä vieroittamisen jälkeen, ja melko nuorella iällä sen kanssa alettiin tosissaan treenata pleasurea ja trail-luokissa tarvittavia taitoja. Kisoissa tamma onkin pärjännyt ihan mukavasti, mutta päätoimiseen jalostuskäyttöön se siirtyi jo 7-vuotiaana. Belle onkin ehtinyt jättää jälkeensä jo kuusi upeaa ja lähes poikkeuksetta mukavaluontoista jälkeläistä.
iei. Cocochoc oli hauska ruunivoikonkirjava ori, joka oli koko tallinväen suuressa suosiossa. Rakenteellisestikaan se ei ollut lainkaan hullumpi, joten myös näyttelyiden tuomarit olivat kovasti ihastuksissaan tästä yksilöstä. Komea ja karismaattinen paint myös kantakirjattiin II-palkinnolla (evm) hyvin pistein sen ollessa kolmivuotias. Yleisesti ottaen ori tuntui loistavan oikeastaan vähän kaikessa, mihin omistaja keksi sen ilmoittaa. Näin myös lännenratsastuksessa, jossa "Choco" saavutti mainittavaa menestystä erityisesti vauhtilajeissa pole bendingissä ja barrel racingissä. Ori oli nuoresta lähtien kysytty jalostusori, joka jätti jälkeensä huiman määrän toinen toistaan hienompia jälkeläisiä. Kaikkien suureksi suruksi kaviokuumekierteen uuvuttama ori oli päästettävä taivaslaitumille vain 17 vuoden iässä.
iee. Väritykseltään mustankirjava Ciao Bella oli kipakka tamma, joka ei sopinut lainkaan aloittelijoiden tai yhtään epävarmojen heppailijoiden käsiteltäväksi. Paint oli jo nuorena tammaksi melkoisen kookas amatsoni, jolta säkäkorkeutta löytyi huimat 160 senttimetriä. Tämä yhdistettynä haastavaan ja omaehtoiseen luonteeseen piti huolen siitä, ettei kukaan muu kuin omistaja halunnut harjata tai treenata sitä. Kisakentillä tamma väläytteli osaamistaan kohtalaisen hyvällä menestyksellä ennen kaikkea barrel racingissä. Varsoja "Cissyllä" teetettiin sen haastavan ja oikukkaan luonteen vuoksi vain yksi.
e. Tessun emä on ulkomuodollisesti tavanomaisen vaatimaton paint-tamma Zedina, jonka parhaisiin puoliin kuului mitä miellyttävin luonne. "Dina" on jo varsasta asti ollut myös fiksu, ja on onneksi kepposten ja huonojen tallitapojen sijaan suunnannut älykkyytensä uusien asioiden oppimiseen. Yhteistyöhaluinen ja sympaattinen paint onkin kerännyt lukuisia sijoituksia niin western trailissa kuin pleasuressakin synnyinranchillaan Minnesotan Chatfieldissä. Näyttelyissä rautiaankirjavaa tammaa on käytetty vain pari kertaa lähinnä harrastemielessä, eikä se niissä kehissä oikein ole pärjännytkään. Nykyään ruunikonkirjava paint on kisaeläkkeellä ja pienimuotoisesti jalostuskäytössä. 152 cm korkealla tammalla on kolme jälkeläistä, joista ainoastaan Tessu ei ole perinyt sen rauhallista elämänasennetta.
ei. Niukkanaukka III-palkinnolla kantakirjattu (evm) That Zephyr ei rakenteella koreillut, mutta niin kotitilan töissä kuin lännenratsastuskisoissa (karjankäsittelylajit) se oli vertaansa vailla. Luonteeltaan paint oli melko hajuton ja mauton, satunnaisia äkkipikaisuuden puuskia lukuunottamatta se oli helposti käsiteltävissä ja oriiksi suorastaan nöyrä. 157 cm korkuisen oriin ehdottomasti parhaisiin puoliin lukeutui sanalla sanoen loistava karjanlukutaito, joista omistaja oli ylpeä ja kilpailijat kateellisia. "Zeph" olikin hyvin suosittu jalostusori synnyin- ja asuinosavaltiossaan Minnesotassa, mutta sen varsoista oltiin kovasti kiinnostuneita myös muualla Valloissa. Rautiaankirjavan oriin omistaja Jake Witham suostuikin melko hövelisti tammanomistajien astutuspyyntöihin, ja ori ehtikin saada aikaan lähemmäs 40 jälkeläistä ennen lopettamistaan vanhuuden vaivojen vuoksi 27-vuotiaana.
eii. That Great Sapphire oli nöyrä ja miellyttäväluontoinen karjahevonen Alabaman perukoilta. Kasvattaja-omistaja Kenneth Jones koulutti mustankirjavan oriin nimenomaan lehmiä kaitsemaan, ja hän yllättyikin naapuritilan omistajan kehotuksesta kokeilla "Gretskyn" kanssa näyttelykehässä piipahtamista. Tämä kannatti, sillä ulkomuodoltaan komea ori saavutti verrattain lyhyessä ajassa itselleen Grand Champion -tittelin (evm). Tästä innostuneena omistaja päätti viedä suojattinsa myös kantakirjaustilaisuuteen, josta lähtikin kotiinviemisiksi komea II-palkinto (evm). Jalostukseen paintia käytettiin harkiten, ja sen nimiin onkin kirjattu ainoastaan kymmenkunta jälkeläistä.
eie. Rautiaankirjava Zebra Stripes oli mukava ja kaikkien kanssa toimeen tuleva painthevonen, jota rakasti ennen kaikkea sen nuori omistaja, Lucky Stars Ranchin perustajapariskunnan 16-vuotias tytär Mary. Tyttö treenasi "Zebraa" määrätietoisesti kohti suosikkilajinsa, barrel racingin kisakenttiä. Ikävä kyllä tamman vauhti ei loppujen lopuksi ollut kuitenkaan sitä luokkaa, että sillä olisi tynnyrinkiertokilpailuja voitettu. Omistaja ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan alkoi työstää miellyttävää ja miellyttäväluonteista paintia pleasure-luokkiin. Tämä kannatti, sillä rautiaankirjava tamma onnistui haalimaan tästä lajista melkoisen kasan erinäisiä palkintoja. Pääasiassa 153 cm korkea tamma oli kuitenkin siitostamma, ja se saikin viisi hienoa jälkeläistä.
ee. Mustankirjava Star of Medina oli valpas ja fiksu tamma, joskin kovin epäluuloinen ja suorastaan varautunut uusia henkilöitä ja tilanteita kohtaan. Tutun omistajansa kanssa tamma toimi hyvin lännenratsuna ja niittikin menestystä westernkisoista (trail, pleasure) pitkin poikin Yhdysvaltoja. Rakenteellisestikaan 154-senttinen paint ei ollut lainkaan hassumpi, ja se kantakirjattiinkiin II-palkinnolla (evm) ollessaan nelivuotias. Tammaa käytettiin jalostukseen maltillisesti, ja se jättikin jälkeensä vain kolme tarkoin harkittua jälkeläistä. "Stareye" eli pitkän elämän omistajansa silmäteränä ja menehtyi luonnollisesti nukkuessaan vanhuuteen 32 vuoden iässä.
eei. Far From Meditation oli raisu ja omapäinen paint-ori, jolla ei juuri kilpailtu tai kierretty näyttelyitä. Itse asiassa sen ratsukoulutuksenkin kanssa oli vähän niin ja näin sen haastavan ja oikukkaan luonteen vuoksi. Ruunikonkirjava ori toimi lähinnä jalostuskäytössä mairittelevan sukutaulunsa turvin. "Rome" syntyi Saksassa ja tuotiin Yhdysvaltoihin kolmen vuoden iässä. Oriin suku koostui menestyksekkäistä eurooppalaisista lännenratsuista, joten luonnollisesti ori kiinnosti tammanomistajia oriin uudessa kotimaassa.
eee. Rakenteellisesti hieno mustankirjava Miss Shooting Star oli luonteeltaan varsin omapäinen ja haastava tapaus, joka ei päästänyt käsittelijöitään helpolla. Hankaluuksista huolimatta kasvattaja näki jo varhain tammassa potentiaalia niin näyttelykehiä kuin lännenratsastuskilpailuja ajatellen, joten hän päätti pitää sen itsellään myymisen sijaan. Kaikki vaivannäkö palkittiin ensimmäistä kertaa tamman ollessa nelivuotias ja tullessaan kantakirjatuksi korkein pistein II-palkinnolla (evm). Tämän jälkeen tammalle urkeni upea ura myös westernkilpailuissa. Fiksu ja nopealiikkeinen allrounder kahmi palkintoja niin vauhti-, tarkkuus- kuin jopa karjankäsittelylajeista. Säkäkorkeudeltaan 155 cm korkuinen "Missy" siirtyi kokonaisvaltaisesti jalostuskäyttöön 12-vuotiaana, ja jälkeläisiä sille siunaantui kaiken kaikkiaan seitsemän upean yksilön verran.
ii. Mustankirjava Umberto oli erittäin kyvykäs mutta myös sangen omaehtoinen lännenratsu. Kookas, 158 senttimetriä korkea painthevonen niitti menestystä lähestulkoon jokaisesta lännenratsastuskisasta johon osallistui, mutta karkotti useimmat mahdollisesta jalostuskäytöstä kiinnostuneet melko tehokkaasti äkkipikaisella ja arvaamattomalla luonteellaan. Ainoastaan kaksi (tyhmän)rohkeaa tammanomistajaa uskaltautui astuttamaan hevosensa "Bertolla". Tämä rohkeus palkittiin, sillä kummastakin varsasta kasvoi melkoisen upea ja menestyksekäs kisa- ja näyttelyhevonen. Ori oli aina ollut riidanhaluinen muita hevosia kohtaan, mikä myös koitui sen kohtaloksi. Tilan uusi hevosenhoitaja vei Berton tietämättömyyttään samaan tarhaan toisen oriin kanssa. Tämä johti tietysti tappeluun, josta saatujen pahojen vammojen takia Berto jouduttiin lopettamaan vain 15 vuoden iässä.
iii. 157 cm korkea Understanding oli painthevoseksi sangen komea ja ihastuneita katseita kerännyt ori, joka palkittiinkin ansaitusti II-palkinnolla (evm) kolmen vuoden ikäisenä. Mustankirjava komistus oli omistajansa ylpeys paitsi rakenteensa, myös älykkään ja yhteistyöhaluisen olemuksensa ansiosta. Ori olikin tammanomistajien keskuudessa kovin suosittu, ja jälkeläisiä se ehti saada aikaan kunnioitettavat 175 kappaletta. Näyttely- ja jalostusoriin uransa ohella "Stanley" oli mainio kisaratsu. Karjanlukutaitoa se ei omannut lainkaan, mutta niin western- kuin ranch trailissa sekä pleasuressa se oli lähestulkoon lyömätön ja pääsikin usein palkintosijoille. Ori lopetettiin 22-vuotiaana vaikean jännevamman vuoksi.
iie. Fat Berta oli leppoisa ja ystävällinen painthevostamma, joka ei kisakentillä juuri loistanut menestyneistä vanhemmistaan huolimatta. Näyttelykehiin "Bertaa" ei sen vaatimattoman rakenteen puolesta koskaan edes viety. Sen sijaan kotitilan töissä lehmänlukutaitoisesta ratsusta oli suunnattoman paljon apua. Tätä ominaisuutta rautiaankirjava tamma periytti omistajansa iloksi lähestulkoon jokaiseen viidestä varsastaan. Grey Goose's Farmilla Arizonassa syntynyttä ja siellä koko 27-vuotisen elämänsä asustellutta tammaa jäi sen vanhuuteen menehtymisen johdosta kaipaamaan koko tallinväki ja westernharrastajat laajemminkin sen kotiosavaltiossa.
ie. Voikonkirjava Cocobella on todella sympaattinen ja ihastuttava tamma. Tämä 151-senttinen painthevonen on kaikkea, mitä hyvältä lännenratsulta voi toivoa; reipas ja fiksu, mutta samanaikaisesti myös nöyrä ja miellyttämishaluinen. "Belle" tuotiin kasvattajaltaan Wisconsinista nykyiselle asuintilalleen Kansasiin heti emästä vieroittamisen jälkeen, ja melko nuorella iällä sen kanssa alettiin tosissaan treenata pleasurea ja trail-luokissa tarvittavia taitoja. Kisoissa tamma onkin pärjännyt ihan mukavasti, mutta päätoimiseen jalostuskäyttöön se siirtyi jo 7-vuotiaana. Belle onkin ehtinyt jättää jälkeensä jo kuusi upeaa ja lähes poikkeuksetta mukavaluontoista jälkeläistä.
iei. Cocochoc oli hauska ruunivoikonkirjava ori, joka oli koko tallinväen suuressa suosiossa. Rakenteellisestikaan se ei ollut lainkaan hullumpi, joten myös näyttelyiden tuomarit olivat kovasti ihastuksissaan tästä yksilöstä. Komea ja karismaattinen paint myös kantakirjattiin II-palkinnolla (evm) hyvin pistein sen ollessa kolmivuotias. Yleisesti ottaen ori tuntui loistavan oikeastaan vähän kaikessa, mihin omistaja keksi sen ilmoittaa. Näin myös lännenratsastuksessa, jossa "Choco" saavutti mainittavaa menestystä erityisesti vauhtilajeissa pole bendingissä ja barrel racingissä. Ori oli nuoresta lähtien kysytty jalostusori, joka jätti jälkeensä huiman määrän toinen toistaan hienompia jälkeläisiä. Kaikkien suureksi suruksi kaviokuumekierteen uuvuttama ori oli päästettävä taivaslaitumille vain 17 vuoden iässä.
iee. Väritykseltään mustankirjava Ciao Bella oli kipakka tamma, joka ei sopinut lainkaan aloittelijoiden tai yhtään epävarmojen heppailijoiden käsiteltäväksi. Paint oli jo nuorena tammaksi melkoisen kookas amatsoni, jolta säkäkorkeutta löytyi huimat 160 senttimetriä. Tämä yhdistettynä haastavaan ja omaehtoiseen luonteeseen piti huolen siitä, ettei kukaan muu kuin omistaja halunnut harjata tai treenata sitä. Kisakentillä tamma väläytteli osaamistaan kohtalaisen hyvällä menestyksellä ennen kaikkea barrel racingissä. Varsoja "Cissyllä" teetettiin sen haastavan ja oikukkaan luonteen vuoksi vain yksi.
e. Tessun emä on ulkomuodollisesti tavanomaisen vaatimaton paint-tamma Zedina, jonka parhaisiin puoliin kuului mitä miellyttävin luonne. "Dina" on jo varsasta asti ollut myös fiksu, ja on onneksi kepposten ja huonojen tallitapojen sijaan suunnannut älykkyytensä uusien asioiden oppimiseen. Yhteistyöhaluinen ja sympaattinen paint onkin kerännyt lukuisia sijoituksia niin western trailissa kuin pleasuressakin synnyinranchillaan Minnesotan Chatfieldissä. Näyttelyissä rautiaankirjavaa tammaa on käytetty vain pari kertaa lähinnä harrastemielessä, eikä se niissä kehissä oikein ole pärjännytkään. Nykyään ruunikonkirjava paint on kisaeläkkeellä ja pienimuotoisesti jalostuskäytössä. 152 cm korkealla tammalla on kolme jälkeläistä, joista ainoastaan Tessu ei ole perinyt sen rauhallista elämänasennetta.
ei. Niukkanaukka III-palkinnolla kantakirjattu (evm) That Zephyr ei rakenteella koreillut, mutta niin kotitilan töissä kuin lännenratsastuskisoissa (karjankäsittelylajit) se oli vertaansa vailla. Luonteeltaan paint oli melko hajuton ja mauton, satunnaisia äkkipikaisuuden puuskia lukuunottamatta se oli helposti käsiteltävissä ja oriiksi suorastaan nöyrä. 157 cm korkuisen oriin ehdottomasti parhaisiin puoliin lukeutui sanalla sanoen loistava karjanlukutaito, joista omistaja oli ylpeä ja kilpailijat kateellisia. "Zeph" olikin hyvin suosittu jalostusori synnyin- ja asuinosavaltiossaan Minnesotassa, mutta sen varsoista oltiin kovasti kiinnostuneita myös muualla Valloissa. Rautiaankirjavan oriin omistaja Jake Witham suostuikin melko hövelisti tammanomistajien astutuspyyntöihin, ja ori ehtikin saada aikaan lähemmäs 40 jälkeläistä ennen lopettamistaan vanhuuden vaivojen vuoksi 27-vuotiaana.
eii. That Great Sapphire oli nöyrä ja miellyttäväluontoinen karjahevonen Alabaman perukoilta. Kasvattaja-omistaja Kenneth Jones koulutti mustankirjavan oriin nimenomaan lehmiä kaitsemaan, ja hän yllättyikin naapuritilan omistajan kehotuksesta kokeilla "Gretskyn" kanssa näyttelykehässä piipahtamista. Tämä kannatti, sillä ulkomuodoltaan komea ori saavutti verrattain lyhyessä ajassa itselleen Grand Champion -tittelin (evm). Tästä innostuneena omistaja päätti viedä suojattinsa myös kantakirjaustilaisuuteen, josta lähtikin kotiinviemisiksi komea II-palkinto (evm). Jalostukseen paintia käytettiin harkiten, ja sen nimiin onkin kirjattu ainoastaan kymmenkunta jälkeläistä.
eie. Rautiaankirjava Zebra Stripes oli mukava ja kaikkien kanssa toimeen tuleva painthevonen, jota rakasti ennen kaikkea sen nuori omistaja, Lucky Stars Ranchin perustajapariskunnan 16-vuotias tytär Mary. Tyttö treenasi "Zebraa" määrätietoisesti kohti suosikkilajinsa, barrel racingin kisakenttiä. Ikävä kyllä tamman vauhti ei loppujen lopuksi ollut kuitenkaan sitä luokkaa, että sillä olisi tynnyrinkiertokilpailuja voitettu. Omistaja ei kuitenkaan tästä lannistunut, vaan alkoi työstää miellyttävää ja miellyttäväluonteista paintia pleasure-luokkiin. Tämä kannatti, sillä rautiaankirjava tamma onnistui haalimaan tästä lajista melkoisen kasan erinäisiä palkintoja. Pääasiassa 153 cm korkea tamma oli kuitenkin siitostamma, ja se saikin viisi hienoa jälkeläistä.
ee. Mustankirjava Star of Medina oli valpas ja fiksu tamma, joskin kovin epäluuloinen ja suorastaan varautunut uusia henkilöitä ja tilanteita kohtaan. Tutun omistajansa kanssa tamma toimi hyvin lännenratsuna ja niittikin menestystä westernkisoista (trail, pleasure) pitkin poikin Yhdysvaltoja. Rakenteellisestikaan 154-senttinen paint ei ollut lainkaan hassumpi, ja se kantakirjattiinkiin II-palkinnolla (evm) ollessaan nelivuotias. Tammaa käytettiin jalostukseen maltillisesti, ja se jättikin jälkeensä vain kolme tarkoin harkittua jälkeläistä. "Stareye" eli pitkän elämän omistajansa silmäteränä ja menehtyi luonnollisesti nukkuessaan vanhuuteen 32 vuoden iässä.
eei. Far From Meditation oli raisu ja omapäinen paint-ori, jolla ei juuri kilpailtu tai kierretty näyttelyitä. Itse asiassa sen ratsukoulutuksenkin kanssa oli vähän niin ja näin sen haastavan ja oikukkaan luonteen vuoksi. Ruunikonkirjava ori toimi lähinnä jalostuskäytössä mairittelevan sukutaulunsa turvin. "Rome" syntyi Saksassa ja tuotiin Yhdysvaltoihin kolmen vuoden iässä. Oriin suku koostui menestyksekkäistä eurooppalaisista lännenratsuista, joten luonnollisesti ori kiinnosti tammanomistajia oriin uudessa kotimaassa.
eee. Rakenteellisesti hieno mustankirjava Miss Shooting Star oli luonteeltaan varsin omapäinen ja haastava tapaus, joka ei päästänyt käsittelijöitään helpolla. Hankaluuksista huolimatta kasvattaja näki jo varhain tammassa potentiaalia niin näyttelykehiä kuin lännenratsastuskilpailuja ajatellen, joten hän päätti pitää sen itsellään myymisen sijaan. Kaikki vaivannäkö palkittiin ensimmäistä kertaa tamman ollessa nelivuotias ja tullessaan kantakirjatuksi korkein pistein II-palkinnolla (evm). Tämän jälkeen tammalle urkeni upea ura myös westernkilpailuissa. Fiksu ja nopealiikkeinen allrounder kahmi palkintoja niin vauhti-, tarkkuus- kuin jopa karjankäsittelylajeista. Säkäkorkeudeltaan 155 cm korkuinen "Missy" siirtyi kokonaisvaltaisesti jalostuskäyttöön 12-vuotiaana, ja jälkeläisiä sille siunaantui kaiken kaikkiaan seitsemän upean yksilön verran.
| |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 17.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 4/26 | 19.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 2/27 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | reining | 4/45 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western trail | 3/49 | 11.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 1/40 | 12.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western horsemanship | 4/40 | 14.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | pole bending | 1/40 | 15.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | barrel racing | 4/40 | 24.11.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | halter | 3/27 | 25.11.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | halter | 5/27 | 26.11.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 3/28 | 26.11.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western riding | 3/32 | 30.11.2013 | kutsu, Takkuinen | pole bending | 5/47 | 27.12.2013 | kutsu, Ascuns Farm | western trail | 5/47 | 28.12.2013 | kutsu, Ascuns Farm | reining | 5/42 | 29.12.2013 | kutsu, Ascuns Farm | western pleasure | 6/49 | 29.12.2013 | kutsu, Ascuns Farm | pole bending | 2/44 | 03.01.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | reining | 4/36 | 08.01.2014 | kutsu, Latun Talli | halter | 2/21 | 08.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western pleasure | 1/27 | 08.01.2014 | kutsu, Latun Talli | reining | 1/28 | 15.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 5/50 | 16.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 7/50 | 18.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 2/50 | 20.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 4/50 | 20.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | pole bending | 5/50 | 21.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 7/50 | 21.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | barrel racing | 5/50 | 23.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | pole bending | 6/50 | 10.12.2014 | kutsu, Delmenhorst | cutting | 4/60 | 15.12.2014 | kutsu, Delmenhorst | cutting | 5/60 | 16.12.2014 | kutsu, Delmenhorst | reined cow horse | 3/59 | 30.01.2015 | kutsu, Zurück | pole bending | 3/52 | 30.01.2015 | kutsu, Zurück | pole bending | 4/52 | 31.01.2015 | kutsu, Syringa Ranch | freestyle reining | 2/57 | 31.01.2015 | kutsu, Syringa Ranch | cutting | 3/48 | 01.02.2015 | kutsu, Zurück | barrel racing | 3/52 | 01.02.2015 | kutsu, Zurück | pole bending | 7/52 | 03.02.2015 | kutsu, Zurück | pole bending | 1/52 |
| |
Tecumzeh on saatavilla jalostukseen. Yhteydenotot sähköpostitse.
Jälkeläisiä yhteensä 4 kpl, joista oriita 2 ja tammoja 2.
o. Ascuns Blackfoot, s. 03.02.2014 (e. Cisa), om. Katariina K
t. Ascuns Sourberry, s. 24.03.2014 (e. Sourbeth), om. Sofia Westerbacka
t. Ascuns Bella Bella, s. 05.01.2015 (e. Inner Beauty), om. Break
o. Ascuns Dakelh, s. 12.01.2015 (e. Miranda Seraph), om. Sani
Jälkeläisiä yhteensä 4 kpl, joista oriita 2 ja tammoja 2.
o. Ascuns Blackfoot, s. 03.02.2014 (e. Cisa), om. Katariina K
t. Ascuns Sourberry, s. 24.03.2014 (e. Sourbeth), om. Sofia Westerbacka
t. Ascuns Bella Bella, s. 05.01.2015 (e. Inner Beauty), om. Break
o. Ascuns Dakelh, s. 12.01.2015 (e. Miranda Seraph), om. Sani
| |
3 valmennusta / 4 pk-merkintää. Kaikki tekstit omistajan kirjoittamia.
1. maaliskuuta 2015 - kisaeläkkeelle
En voi vieläkään ymmärtää, että rakkahin Tessuni, ensimmäinen lännenhevoseni kautta aikojen, on jo saavuttanut tarpeeksi kilpakentillä ja ansainnut jäädä kisaeläkkeelle ja täyspäiväiseen jalostuskäyttöön. Olin jotenkin niin kasvanut kiinni westernkenttien kiertämiseen pitkin maailmaa juuri tämän hevosen kanssa, että vie varmasti vielä pitkään ennen kuin sopeudun ajatukseen että ori ruohostaa nykyään lähinnä pihakoristeena. Edelleen sen kanssa käydään maastossa ja treenataankin hissukseen, mutta ainoastaan mielen virkistykseksi eikä enää mitenkään tavoitteellisesti. Tai no, laatiksen kuvat on allekirjoittaneella silmissä, joten hyvähän se on pitää ori lihaksikkaassa ja ryhdikkäässä kunnolla niitä silmällä pitäen. ;) Miksikään lempeäksi ja rauhalliseksi eläkeläispapaksi ori ei onneksi ole edelleenkään suostunut, vaan virtaa ja omaa tahtoa löytyy edelleen ihan samaan malliin kuin nuorempanakin. Tallinväki ei tätä tosin hirveämmin arvosta, mutta omistajaa ilahduttaa kovasti että ori on edelleen oma ihastuttavan vilkas ja eloisa itsensä. <3
6. lokakuuta 2014 - hierojakäynti
Aamupäivällä pakkasin Tessun traileriin ja huristin hierontaklinikalle. Ori oli tänään reippaalla ja kaikin puolin hyvällä päällä eikä suhtautunut itselleen ennestään vieraaseen hierontatiimiinkään mitenkään nuivasti. Paikalla oli hierojan ja eläinlääkärin lisäksi myös laserhoitaja, sillä hieroja oli suositellut hieronnan tueksi myös laserhoitoa ainakin tälle kerralle. Kaiken kaikkiaan viivyimme klinikalla noin kaksi tuntia, sillä koska kyseessä oli ensimmäinen hierontakerta, kesti se tunnin sijaan 1,5 tuntia, jonka päälle laserhoito puolisen tuntia. Koko tuon ajan Tessu seisoi maltillisesti aloillaan eikä ollut yhtään varautunut tai hämillään kummastakaan toimituksesta. Itse asiassa se tuntui jopa nauttivan, kun inhottavat lihasjumit alkoivat vähä kerrassaan aueta.
5. lokakuuta 2014 - westernvalmennus
Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan päästäkseen kiduttamaan itseään kunnon treenirääkillä - oma luottovalmentajamme Jean-Claude oli palannut lomiltaan ja suorastaan uhkui tarmoa päästä taas kiusaamaan meitä. Valmennus ei tosin tuntunut niin sietämättömältä piinalta, sillä teemana oli aina niin ihana tynnyreiden kiertäminen eli barrel racing. Olin etukäteen melkeinpä innoissani - tämän me osaisimme hyvin, tästä minä tykkäsin ja ennen kaikkea tästä myös Tessu jaksoi aina innostua! Riemuni oli kuitenkin ennenaikaista, sillä jo alkuverryttelyissä yleensä niin vauhdikas ja menohaluja pursuileva ratsuni oli jotenkin jähmeä ja raskassoutuinen. Yleensä Tessu kuumuu jo pelkästä tynnyreiden näkemisestä yhtä paljon kuin esteratsu hyppäämään päästessään ja sitä saa pidellä ihan kunnolla. Tänään paint sitä vastoin oli nuutuneen ja kaikkea muuta kuin kiinnostuneen oloinen ja loppuvalmennus meni minun osaltani sen murehtimiseen, mikä kisakaverillani mahtoi olla pielessä. Apilakuviolle suunnistimme pysähdyksistä, josta nostin laukan ja suuntasin oriin tynnyreitä kohti. Tessu ampaisi matkaan yhtä vauhdikkaasti kuin tavallisesti, mutta kääntyi tosi jäykästi ja ensimmäisen kaarteen jälkeen hidasti menoaan huomattavasti. Jean-Claude kiinnitti huomiota samaan ja seurasi menoamme kentän keskeltä kulmat mietteliäässä kurtussa. Lopetimmekin valmennuksen lyhyeen, ja Jean-Claude kehotti minua varaamaan Tessulle ajan hierojalle. Karsinassa tunnustelin Tessun lihaksistoa, ja etenkin vasempi puoli tuntui kokonaisuudessaan aristavan ja olevan melkoisen jumissa. Onneksi sain hieronta-ajan varattua heti huomisaamulle.
16. elokuuta 2014 - lääkärireissu
Huomasin tänään Tessua harjaillessani, että ori telonut itsensä jossakin, luultavasti tarhassa ollessaan. Vasempaan takajalkaan oli tullut ikävän näköinen vekki ja jalka oli kaiken lisäksi melko turvoksissa, joten tälle päivälle suunnittelemani barrel racing -treeni jäi väliin ja sen sijaan soitinkin ensi tilassa omalle eläinlääkärillemme tohtori Sterille. Kuulostin kai todella hätääntyneeltä, sillä mies lupasi tulla katsomaan vammaa saman tien. Kyseessä ei onneksi ollut mikään vakava vamma, eikä haava ollut edes likainen joten antibioottikuuriltakin vältyttiin. Turvotus johtui kuulemma haavan aiheuttamasta imusuonen tulehduksesta, joka kuulemma paranisi ihan vain jalan suihkutuksella ja liikunnalla.
31. maaliskuuta 2014 - westernvalmennus
Minua jännitti suunnata hevoskuljetusauto entuudestaan tuntemattomalle pihamaalle. Viimekertainen valmennus oman tallin ulkopuolisen valmentajan tarkkailussa ei ollut mennyt täydellisesti putkeen Tessun heittäydyttyä jääräpäiseksi muuliksi jonka käsitteleminen ei todellakaan ollut ilo. Tämä muisto mielessäni kummitellen olin seurannut levottomasti Tessun käyttäytymistä viime päivinä. Ori oli ollut epäilyttävän kiltisti, ja siksipä juuri olinkin hermorauniona - kun ori nyt valmennuksen alla oli käyttäytynyt niin mutkattoman esimerkillisesti, saisi se varmaan jotain oikkuja päähänsä juuri kun ei pitäisi eli suunnatessamme Five Daffodils Ranchille (evm) valmentautumaan. Helpotuksekseni voin todeta, että pelkoni oli aivan aiheeton. Tessu liikkui tasaisen varmasti ja oli koko ajan hyvin kuulolla. Ainoan huomautuksen valmentaja Heather Lexingtonilta sainkin minä itse - "rentoudu, muista hengittää". :) Vähitellen pääsin eroon omastakin jännityksestäni, ja silloin western trailin harjoittelu alkoi sujua oikein toden teolla. Valmentaja oli laittanut meille seitsemän estettä mukaanlukien puomiteitä, peruutuskohta sekä portti. Tessu liikkui rennosti ja keskittyi hyvin, eikä esteiden suorittaminen tehnyt edes tiukkaa. Ainoastaan porttia Tessu päätti vähän kummeksua ja kieltäytyi ensin menemästä riittävän lähelle sitä, mutta tästäkin suoriuduttiin lopulta oikein hienosti.
23. helmikuuta 2014 - westernvalmennus
Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa ja jopa nähnyt siitä unta useampaan otteeseen. Oli nimittäin minun ja Tessun vuoro päästä työstämään reiningiä maailmankuulun amerikkalaisen lännenratsastaja Philip Macyn valmennukseen, josta olin joku aika takaperin pulittanut sievoisen summan. Tessu oli viime päivinä ollut ihan kauhean energinen siitä huolimatta, että olin jättänyt siltä jopa viikon ainoan vapaapäivän väliin jotta se saisi purkaa ylimääräistä virtaansa ennen Tärkeää Päivää. Olinkin näin ollen pienoisissa paineissa taluttaessani paintpoikaa maneesiin, jossa arvoisa herra Macy jo olikin odottamassa. Valmennus lähti käyntiin Macyn napinalla siitä, että olin kouluttanut Tessun skandinaavisen mallin mukaan allrounderiksi, kun "Amerikassa oltaisiin tehty paremmin ja keskitytty vain ja ainoastaan reinigiin". Turha siinä oli puolustella, että minusta oli hauskaa omistaa hevonen joka pärjäsi westernkisoissa lajista riippumatta.
Laukkaympyrät olivat yksi iso fiasko, sillä Tessua ei olisi huvittanut lainkaan tehdä niitä ja niinpä se heittäytyi "Hä mitä pitää tehdä?" -tuulelle ja minun piti vääntää sille kaikki rautalangasta. Kahdeksikot laukanvaihdoilla menivät myös aika plörinäksi ja kamppailin suunnatonta häväistyksen tunnetta vastaan valmentajan haukankatseen alla. Macy huomasi ettei oikein mikään tahtonut sujua oriin kiukuttelun takia, joten hän keskeytti kahdeksikkoharjoituksen ja määräsi meidät suorittamaan erillisiä laukanvaihtotehtäviä. Ihme kyllä näiden aikana Tessu löysi keskittymiskykynsä ja jonkinlaisen työskentelymotivaation, ja treeni alkoi vihdoin viimein sujua. Laukanvaihtoharjoitteiden jälkeen Macy pyysi meitä ottamaan uudestaan muutaman laukkaympyrän, ja nyt niistäkin selvisimme ilman moitteita. Ennen loppukäyntejä harjoittelimme vielä muun muassa spinejä ja suunnanvaihtoja rollbackin avulla, joista etenkin jälkimmäiset sujuivat meiltä suorastaan yllättävän hyvin.
1. huhtikuuta 2013 - Tecumzeh saapuu talliin!
Oi että mikä päivä! Tänään sain kotiin kautta aikojen ensimmäisen lännenratsuni. Olin käynyt katsomassa komeaa mustankirjavaa painthevosta sen kasvattajan luona Ameriikoissa asti oriin ollessa varsa, ja voin vain sanoa olleeni myyty sen sileän tien. Pikkuori oli kiusannut vanhempia varsoja tarhassa ja kieltäytynyt uhmakkaasti lähtemästä tarhasta talliin emänsä mukana. Kasvattaja ei oikein ymmärtänyt miksi pidin öykkäröintiä ihastuttavana, mutta minusta oli pelkästään hyvä, että uudessa kisatykissäni oli luonnetta. Ascuns Farmin pihaan saapuessaankin Tessuksi ristimäni ori otti pihan heti haltuunsa haastavasti hirnahdellen. Itse käytin hyvä etten koko päivän siihen, että vain tuijottelin oriin laiduntamista huokaillen ihastuneesti tämän tästä.
En voi vieläkään ymmärtää, että rakkahin Tessuni, ensimmäinen lännenhevoseni kautta aikojen, on jo saavuttanut tarpeeksi kilpakentillä ja ansainnut jäädä kisaeläkkeelle ja täyspäiväiseen jalostuskäyttöön. Olin jotenkin niin kasvanut kiinni westernkenttien kiertämiseen pitkin maailmaa juuri tämän hevosen kanssa, että vie varmasti vielä pitkään ennen kuin sopeudun ajatukseen että ori ruohostaa nykyään lähinnä pihakoristeena. Edelleen sen kanssa käydään maastossa ja treenataankin hissukseen, mutta ainoastaan mielen virkistykseksi eikä enää mitenkään tavoitteellisesti. Tai no, laatiksen kuvat on allekirjoittaneella silmissä, joten hyvähän se on pitää ori lihaksikkaassa ja ryhdikkäässä kunnolla niitä silmällä pitäen. ;) Miksikään lempeäksi ja rauhalliseksi eläkeläispapaksi ori ei onneksi ole edelleenkään suostunut, vaan virtaa ja omaa tahtoa löytyy edelleen ihan samaan malliin kuin nuorempanakin. Tallinväki ei tätä tosin hirveämmin arvosta, mutta omistajaa ilahduttaa kovasti että ori on edelleen oma ihastuttavan vilkas ja eloisa itsensä. <3
6. lokakuuta 2014 - hierojakäynti
Aamupäivällä pakkasin Tessun traileriin ja huristin hierontaklinikalle. Ori oli tänään reippaalla ja kaikin puolin hyvällä päällä eikä suhtautunut itselleen ennestään vieraaseen hierontatiimiinkään mitenkään nuivasti. Paikalla oli hierojan ja eläinlääkärin lisäksi myös laserhoitaja, sillä hieroja oli suositellut hieronnan tueksi myös laserhoitoa ainakin tälle kerralle. Kaiken kaikkiaan viivyimme klinikalla noin kaksi tuntia, sillä koska kyseessä oli ensimmäinen hierontakerta, kesti se tunnin sijaan 1,5 tuntia, jonka päälle laserhoito puolisen tuntia. Koko tuon ajan Tessu seisoi maltillisesti aloillaan eikä ollut yhtään varautunut tai hämillään kummastakaan toimituksesta. Itse asiassa se tuntui jopa nauttivan, kun inhottavat lihasjumit alkoivat vähä kerrassaan aueta.
5. lokakuuta 2014 - westernvalmennus
Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan päästäkseen kiduttamaan itseään kunnon treenirääkillä - oma luottovalmentajamme Jean-Claude oli palannut lomiltaan ja suorastaan uhkui tarmoa päästä taas kiusaamaan meitä. Valmennus ei tosin tuntunut niin sietämättömältä piinalta, sillä teemana oli aina niin ihana tynnyreiden kiertäminen eli barrel racing. Olin etukäteen melkeinpä innoissani - tämän me osaisimme hyvin, tästä minä tykkäsin ja ennen kaikkea tästä myös Tessu jaksoi aina innostua! Riemuni oli kuitenkin ennenaikaista, sillä jo alkuverryttelyissä yleensä niin vauhdikas ja menohaluja pursuileva ratsuni oli jotenkin jähmeä ja raskassoutuinen. Yleensä Tessu kuumuu jo pelkästä tynnyreiden näkemisestä yhtä paljon kuin esteratsu hyppäämään päästessään ja sitä saa pidellä ihan kunnolla. Tänään paint sitä vastoin oli nuutuneen ja kaikkea muuta kuin kiinnostuneen oloinen ja loppuvalmennus meni minun osaltani sen murehtimiseen, mikä kisakaverillani mahtoi olla pielessä. Apilakuviolle suunnistimme pysähdyksistä, josta nostin laukan ja suuntasin oriin tynnyreitä kohti. Tessu ampaisi matkaan yhtä vauhdikkaasti kuin tavallisesti, mutta kääntyi tosi jäykästi ja ensimmäisen kaarteen jälkeen hidasti menoaan huomattavasti. Jean-Claude kiinnitti huomiota samaan ja seurasi menoamme kentän keskeltä kulmat mietteliäässä kurtussa. Lopetimmekin valmennuksen lyhyeen, ja Jean-Claude kehotti minua varaamaan Tessulle ajan hierojalle. Karsinassa tunnustelin Tessun lihaksistoa, ja etenkin vasempi puoli tuntui kokonaisuudessaan aristavan ja olevan melkoisen jumissa. Onneksi sain hieronta-ajan varattua heti huomisaamulle.
16. elokuuta 2014 - lääkärireissu
Huomasin tänään Tessua harjaillessani, että ori telonut itsensä jossakin, luultavasti tarhassa ollessaan. Vasempaan takajalkaan oli tullut ikävän näköinen vekki ja jalka oli kaiken lisäksi melko turvoksissa, joten tälle päivälle suunnittelemani barrel racing -treeni jäi väliin ja sen sijaan soitinkin ensi tilassa omalle eläinlääkärillemme tohtori Sterille. Kuulostin kai todella hätääntyneeltä, sillä mies lupasi tulla katsomaan vammaa saman tien. Kyseessä ei onneksi ollut mikään vakava vamma, eikä haava ollut edes likainen joten antibioottikuuriltakin vältyttiin. Turvotus johtui kuulemma haavan aiheuttamasta imusuonen tulehduksesta, joka kuulemma paranisi ihan vain jalan suihkutuksella ja liikunnalla.
31. maaliskuuta 2014 - westernvalmennus
Minua jännitti suunnata hevoskuljetusauto entuudestaan tuntemattomalle pihamaalle. Viimekertainen valmennus oman tallin ulkopuolisen valmentajan tarkkailussa ei ollut mennyt täydellisesti putkeen Tessun heittäydyttyä jääräpäiseksi muuliksi jonka käsitteleminen ei todellakaan ollut ilo. Tämä muisto mielessäni kummitellen olin seurannut levottomasti Tessun käyttäytymistä viime päivinä. Ori oli ollut epäilyttävän kiltisti, ja siksipä juuri olinkin hermorauniona - kun ori nyt valmennuksen alla oli käyttäytynyt niin mutkattoman esimerkillisesti, saisi se varmaan jotain oikkuja päähänsä juuri kun ei pitäisi eli suunnatessamme Five Daffodils Ranchille (evm) valmentautumaan. Helpotuksekseni voin todeta, että pelkoni oli aivan aiheeton. Tessu liikkui tasaisen varmasti ja oli koko ajan hyvin kuulolla. Ainoan huomautuksen valmentaja Heather Lexingtonilta sainkin minä itse - "rentoudu, muista hengittää". :) Vähitellen pääsin eroon omastakin jännityksestäni, ja silloin western trailin harjoittelu alkoi sujua oikein toden teolla. Valmentaja oli laittanut meille seitsemän estettä mukaanlukien puomiteitä, peruutuskohta sekä portti. Tessu liikkui rennosti ja keskittyi hyvin, eikä esteiden suorittaminen tehnyt edes tiukkaa. Ainoastaan porttia Tessu päätti vähän kummeksua ja kieltäytyi ensin menemästä riittävän lähelle sitä, mutta tästäkin suoriuduttiin lopulta oikein hienosti.
23. helmikuuta 2014 - westernvalmennus
Tätä päivää olin odottanut kuin kuuta nousevaa ja jopa nähnyt siitä unta useampaan otteeseen. Oli nimittäin minun ja Tessun vuoro päästä työstämään reiningiä maailmankuulun amerikkalaisen lännenratsastaja Philip Macyn valmennukseen, josta olin joku aika takaperin pulittanut sievoisen summan. Tessu oli viime päivinä ollut ihan kauhean energinen siitä huolimatta, että olin jättänyt siltä jopa viikon ainoan vapaapäivän väliin jotta se saisi purkaa ylimääräistä virtaansa ennen Tärkeää Päivää. Olinkin näin ollen pienoisissa paineissa taluttaessani paintpoikaa maneesiin, jossa arvoisa herra Macy jo olikin odottamassa. Valmennus lähti käyntiin Macyn napinalla siitä, että olin kouluttanut Tessun skandinaavisen mallin mukaan allrounderiksi, kun "Amerikassa oltaisiin tehty paremmin ja keskitytty vain ja ainoastaan reinigiin". Turha siinä oli puolustella, että minusta oli hauskaa omistaa hevonen joka pärjäsi westernkisoissa lajista riippumatta.
Laukkaympyrät olivat yksi iso fiasko, sillä Tessua ei olisi huvittanut lainkaan tehdä niitä ja niinpä se heittäytyi "Hä mitä pitää tehdä?" -tuulelle ja minun piti vääntää sille kaikki rautalangasta. Kahdeksikot laukanvaihdoilla menivät myös aika plörinäksi ja kamppailin suunnatonta häväistyksen tunnetta vastaan valmentajan haukankatseen alla. Macy huomasi ettei oikein mikään tahtonut sujua oriin kiukuttelun takia, joten hän keskeytti kahdeksikkoharjoituksen ja määräsi meidät suorittamaan erillisiä laukanvaihtotehtäviä. Ihme kyllä näiden aikana Tessu löysi keskittymiskykynsä ja jonkinlaisen työskentelymotivaation, ja treeni alkoi vihdoin viimein sujua. Laukanvaihtoharjoitteiden jälkeen Macy pyysi meitä ottamaan uudestaan muutaman laukkaympyrän, ja nyt niistäkin selvisimme ilman moitteita. Ennen loppukäyntejä harjoittelimme vielä muun muassa spinejä ja suunnanvaihtoja rollbackin avulla, joista etenkin jälkimmäiset sujuivat meiltä suorastaan yllättävän hyvin.
1. huhtikuuta 2013 - Tecumzeh saapuu talliin!
Oi että mikä päivä! Tänään sain kotiin kautta aikojen ensimmäisen lännenratsuni. Olin käynyt katsomassa komeaa mustankirjavaa painthevosta sen kasvattajan luona Ameriikoissa asti oriin ollessa varsa, ja voin vain sanoa olleeni myyty sen sileän tien. Pikkuori oli kiusannut vanhempia varsoja tarhassa ja kieltäytynyt uhmakkaasti lähtemästä tarhasta talliin emänsä mukana. Kasvattaja ei oikein ymmärtänyt miksi pidin öykkäröintiä ihastuttavana, mutta minusta oli pelkästään hyvä, että uudessa kisatykissäni oli luonnetta. Ascuns Farmin pihaan saapuessaankin Tessuksi ristimäni ori otti pihan heti haltuunsa haastavasti hirnahdellen. Itse käytin hyvä etten koko päivän siihen, että vain tuijottelin oriin laiduntamista huokaillen ihastuneesti tämän tästä.
6 vuotta - 07.01.2014 7 vuotta - 07.03.2014 8 vuotta - 07.05.2014 9 vuotta - 07.07.2014 10 vuotta - 07.09.2014 11 vuotta - 07.11.2014 12 vuotta - 07.01.2015 13 vuotta - 07.03.2015 14 vuotta - 07.05.2015 15 vuotta - 07.07.2015 16 vuotta - 07.09.2015 17 vuotta - 07.11.2015 18 vuotta - 07.01.2016 19 vuotta - 07.03.2016 20 vuotta - 07.05.2016 |
