|
SOURBETH

- "Betty"
- VH14-052-0038
- painthevonen, tamma
- s. 12.7.2013 Yhdysvalloissa
- säkäkorkeus 155 cm
- westernpainotteinen
- kasvattaja Alexander Williams (evm)
- omistaja Sofia Westerbacka (VRL-12331), Ascuns Farm
- Ikääntyy 3-vuotiaaksi asti VHKR:n mukaan (1 irl-kk = 1 virt.vuosi), jonka jälkeen 2 irl-kk vastaa yhtä virt.vuotta.
- 1v - 12.8.2013 / 2v - 12.9.2013 / 3v - 12.10.2013 / 4v - 12.12.2013 / 5v - 12.02.2014 / 6v - 12.04.2014 /
13v - 12.06.2015 / 14v - 12.08.2015 / 15v - 12.10.2015 / 16v - 12.12.2015 / 17v - 12.02.2016
Sourbeth hankittiin Ascuns Farmin ensimmäiseksi paint-rotuiseksi jalostustammaksi, eikä mikään huono hankinta ole ollutkaan! Alun perin Bettyn oli tosiaan tarkoitus olla nimenomaan siitoshevonen, jolla kilpailtaisiin parissa luokassa ajanvietteeksi ja ennen kaikkea siksi, että tulevat jälkeläiset menisivät paremmin kaupaksi. Loppupeleissä tamma kuitenkin osoittautui varsin näppäräksi kisapeliksi ja nämä kaavaillut pari luokkaa venähtivätkin neljäksikymmeneksi WRJ-sijoitukseksi. Tähän mennessä varsoja tammalle oli kertynyt ainoastaan yksi, ja niinpä tallityöntekijät kyselivätkin minulta aikansa leikillään, että mikä Bettyn kanssa meni pieleen. Siitähän näytti jalostustamman sijasta kehittyneen oikein ykkösluokan ruusukehai!
Tarkemmin kun miettii, niin ei ehkä sittenkään ole yllätys, että Betty on pärjännyt niin upeasti westernkisarintamalla. Tamma on aina ollut luonteeltaan nöyrä, miellyttämishaluinen ja valmis tekemään töitä. Kasvattajan mukaan paintin kouluttaminen ratsuksi kävi helposti, ihan melkeinpä siinä muun tekemisen sivussa. Sympaattinen Betty onkin aina sopeutunut nopeasti uusiin tilanteisiin eikä ole oikeastaan koskaan vaatinut mitään. Vaikka Betty on tallin pitkäaikaisimpia asukkaita, antaa se silti lauhkeasti nuorempienkin tammojen kiilata ohitseen heinäkasan tai vesikaukalon ääreen. Sietokyvyn raja tulee vastaan vasta silloin, jos joku nuoremmista heittäytyy nenäkkääksi ja yrittää pomputtaa Bettyä vaikkapa näykkimällä. Pienestä irvistelystä voikonkirjava paint ei ole moksiskaan, vaan jättää moiset uhoamiset omaan arvoonsa. Sisälle haettaessa tamma jättäytyy suosiolla kauemmaksi odottamaan tietäen, että portilla on kuitenkin aina ruuhkaa. Talutettaessa se kulkee nätisti vierellä, joskin uteliaana otuksena saattaa toisinaan pysähtyä hetkeksi ihmettelemään jotakin huomion kiinnittänyttä asiaa.
Älykäs Betty on ratsuna varma menijä, jonka selkään voi huoletta istuttaa kokemattomammankin ratsastajan. Tamma ei kuitenkaan ole se kaikkein rohkein yksilö, ja se tukeutuukin paljon ihmiskaveriin vähänkin jännittävissä tilanteissa. Paintille ei kuitenkaan saa hermostua, sillä siitä se menee ihan lukkoon eikä osaa toimia enää ollenkaan. Maastossa Betty ei oikein osaa olla rennosti, ellei mukana ole useampaa muuta ratsukkoa turvana. Rauhallisesta ja harkitsevasta tammasta piti tulla alunperin vain pleasure-ratsu, mutta ajan kuluessa kävi ilmi, että kyllä siitä myös vauhtia ja nokkeluutta löytyi myös vauhtilajeihin. Loppujen lopuksi Bettystä kuoriutuikin varsin mainio kisatason all-rounder.
Kisapaikalla Betty oli aikanaan oiva apu tallin hötkypötkynuorisolle, jonka mielestä uusi paikka oli kaikin puolin ihan kamalan jänskä ja siitä hyvästä teki mieli hillua ympäriinsä ja heittäytyä oikein työlääksi. Luotettavan äitihahmon mukanaolo rauhoitti huomattavasti useimpia mukanamme olleita kisojen ensikertalaisia. Omalla kilpailuvuorollakaan Betty ei koskaan ottanut lainkaan stressiä tai muutenkaan ollut mitenkään ylikierroksilla, vaan pysyi hyvin kuulolla ratsastajan ohjeille ja suoriutui annetuista tehtävistä parhaansa mukaan. Nykyään tamma on jo pidemmän aikaa saanut nauttia leppoisista eläkepäivistä eikä sitä ole kuskattu kilpailupaikkojen hälinään - siitä huolimatta, että se olisi useimmiten kovasti lähdössä mukaan nähdessään muita lastattavan traileriin.
Tarkemmin kun miettii, niin ei ehkä sittenkään ole yllätys, että Betty on pärjännyt niin upeasti westernkisarintamalla. Tamma on aina ollut luonteeltaan nöyrä, miellyttämishaluinen ja valmis tekemään töitä. Kasvattajan mukaan paintin kouluttaminen ratsuksi kävi helposti, ihan melkeinpä siinä muun tekemisen sivussa. Sympaattinen Betty onkin aina sopeutunut nopeasti uusiin tilanteisiin eikä ole oikeastaan koskaan vaatinut mitään. Vaikka Betty on tallin pitkäaikaisimpia asukkaita, antaa se silti lauhkeasti nuorempienkin tammojen kiilata ohitseen heinäkasan tai vesikaukalon ääreen. Sietokyvyn raja tulee vastaan vasta silloin, jos joku nuoremmista heittäytyy nenäkkääksi ja yrittää pomputtaa Bettyä vaikkapa näykkimällä. Pienestä irvistelystä voikonkirjava paint ei ole moksiskaan, vaan jättää moiset uhoamiset omaan arvoonsa. Sisälle haettaessa tamma jättäytyy suosiolla kauemmaksi odottamaan tietäen, että portilla on kuitenkin aina ruuhkaa. Talutettaessa se kulkee nätisti vierellä, joskin uteliaana otuksena saattaa toisinaan pysähtyä hetkeksi ihmettelemään jotakin huomion kiinnittänyttä asiaa.
Älykäs Betty on ratsuna varma menijä, jonka selkään voi huoletta istuttaa kokemattomammankin ratsastajan. Tamma ei kuitenkaan ole se kaikkein rohkein yksilö, ja se tukeutuukin paljon ihmiskaveriin vähänkin jännittävissä tilanteissa. Paintille ei kuitenkaan saa hermostua, sillä siitä se menee ihan lukkoon eikä osaa toimia enää ollenkaan. Maastossa Betty ei oikein osaa olla rennosti, ellei mukana ole useampaa muuta ratsukkoa turvana. Rauhallisesta ja harkitsevasta tammasta piti tulla alunperin vain pleasure-ratsu, mutta ajan kuluessa kävi ilmi, että kyllä siitä myös vauhtia ja nokkeluutta löytyi myös vauhtilajeihin. Loppujen lopuksi Bettystä kuoriutuikin varsin mainio kisatason all-rounder.
Kisapaikalla Betty oli aikanaan oiva apu tallin hötkypötkynuorisolle, jonka mielestä uusi paikka oli kaikin puolin ihan kamalan jänskä ja siitä hyvästä teki mieli hillua ympäriinsä ja heittäytyä oikein työlääksi. Luotettavan äitihahmon mukanaolo rauhoitti huomattavasti useimpia mukanamme olleita kisojen ensikertalaisia. Omalla kilpailuvuorollakaan Betty ei koskaan ottanut lainkaan stressiä tai muutenkaan ollut mitenkään ylikierroksilla, vaan pysyi hyvin kuulolla ratsastajan ohjeille ja suoriutui annetuista tehtävistä parhaansa mukaan. Nykyään tamma on jo pidemmän aikaa saanut nauttia leppoisista eläkepäivistä eikä sitä ole kuskattu kilpailupaikkojen hälinään - siitä huolimatta, että se olisi useimmiten kovasti lähdössä mukaan nähdessään muita lastattavan traileriin.
i. Better Than Money | ii. Kind of Millionaire | iii. Clever Gentleman |
iie. Pretty Millicent | ||
ie. Bettina The Best | iei. Unreliable Bestman | |
iee. Tinah | ||
e. Sweet N'Sour | ei. Dinosour | eii. Diplodocus |
eie. Green Apples | ||
ee. Sweet Strawberry Smile | eei. Say Cheese | |
eee. Absolutely Sweet |
i. Sourbethin isä Better Than Money oli rautiaankirjava painthevosori, joka tunnettiin paremmin älykkyydestään ja lauhkeudestaan kuin huimista saavutuksista kisaratsuna. 156 cm korkean "Peten" kanssa toki starttailtiin tasaisesti lännenratsastuskisoissa (lähinnä pleasuressa ja traileissa) ja tasaisen varmasti se sijoituksiakin napsi, muttei se mikään huippumenestyjä ollut kilparadoilla. Sen sijaan komealla oriilla oli kovasti kysyntää jalostushevosena, sillä sen nöyrä ja fiksu luonne olivat kovasti etenkin kipakampien tammojen omistajien mieleen. Jälkeläisiä oriille ehtikin kertyä melkoinen liuta sen 20 vuotta kestäneen jalostusuran aikana. Ori eli pitkän elämän menehtyen 28-vuotiaana sydämen äkillisesti petettyä railakkaan kesälaitumelle rynnistämisen myötä. Peteä jäi suremaan ennen kaikkea omistaja Kimberly Matthews perheineen ja muu kotitila Sweetpea Acresin väki.
ii. Kind of Millionaire oli oriiksi pienemmänpuoleinen, säkäkorkeudeltaan vain 151-senttinen painthevonen, joka kuitenkin hurmasi veikeällä luonteellaan ja sympaattisella olemuksellaan. Ruunikonkirjavaa oripoikaa saattoi päästää huoletta hoitamaan kokemattomammankin kaverin, mutta ratsuna tällä herralla oli omat orimaiset kujeensa. Napakan ja päättäväisen ratsastajan kanssa "Kidistä" kuoriutui osaava ja kuuliainen lännenhevonen, joka kunnostautui erityisesti karjankäsittelylajeissa. Cuttingissa ja calf ropingissa ori oli varsinainen ässä, joka näkyi myöskin mairittelevina kisatuloksina kyseisissä luokissa. Kasvattaja-omistajapariskunta Michael ja Penelope Stephenson piti Kidiä jalostuskäytössä säästeliäästi, ja tämän myötä ori jättikin jälkeensä ainoastaan seitsemän jälkeläistä, joskin varsin hyvälaatuista sellaista niin luonteellisesti kuin ratsupotentiaalin puolesta. Kid lopetettiin 26-vuotiaana pitkään jatkuneen kaviokuumekierteen seurauksena.
ie. Säkäkorkeudeltaan 154 cm korkea Bettina The Best oli mutkaton ja hyväntuulinen tamma, joka keksi kiukutella ainoastaan kiima-aikoina. Rautiaankirjava paint oli nuoren omistajansa Elisabeth Stevensin, silmäterä ja ylpeys. Stevens valmentautui ja kisasi ensimmäisen oman hevosensa kanssa ahkerasti, ja olikin lyömätön parivaljakko osaavan, vauhdikkaan ja fiksun "Betsyn" kanssa. Menestystä ropisi lännenratsastuskisoista oikeastaan luokkaan katsomatta - Betsy oli samanaikaisesti nopea, peloton, tarkkaavainen ja valpas ratsastajan avuille, mikä teki siitä erinomaisen allrounderin. Ulkoisestikaan tamma ei ollut ollenkaan hassumpi, ja niinpä komea KTK-II -palkinto (evm) ei tullut mitenkään yllätyksenä. Siitostammana Betsy ei ehtinyt toimia kuin yhden varsan verran, sillä se menehtyi ainoaksi jääneen varsomisensa yhteydessä vain 11-vuotiaana omistajansa suureksi järkytykseksi ja suruksi.
e. Bettyn emä Sweet N'Sour oli varsin osuvasti nimetty voikonkirjava painthevonen. Toisinaan tamma oli niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin itse enkeli ja toimi niin hienosti ja mutkattomasti ettei tosikaan. Kiukkupäivinään "Sora" oli sen sijaan melkoinen hapannaama diiva, jota ei tehnyt mieli lähestyä edes paksu rautapanssari yllä. Napakan ja itsevarman ratsastajan (toisin sanoen lähinnä omistaja Charles Crawfordin) käsittelyssä 155-senttinen tamma toimi useimmiten ihan mallikelpoisesti niittäen ihan mukavasti palkintosijoja westernkilpailuista, etenkin vauhtiluokista. Rakenteeltaan Sora oli aika mukava otus, mutta kantakirjaustilaisuuteen sen kanssa ei ehditty koskaan. Päivämäärä kantakirjaukselle oli jo tiedossa, mutta räväkkä tamma jouduttiin lopettamaan sitä ennen sen loukattua jalkansa pahasti tarhassa riehuessaan. Tamman nimi on nähtävillä kolmen jälkeläisen sukutaulussa.
ei. Mustankirjava Dinosour oli hauska persoona, joskin ratsuna melkoinen sählä joka vaati ihmiskaveriltaan pitkää pinnaa. Yllättävää kyllä lännenratsastuksessa hienosti menestynyt ori asui suurimman osan elämästään ratsastuskoululla Arizonassa. Tuntikäytössä 157 cm korkeaa oripoikaa ei tosin näkynyt koskaan, ainoastaan valmennustunneilla omistaja Mirette Aaltonen-Andrewsin ratsuna. Jalostuskäytössä ori oli harvakseltaan, eikä jättänyt nimeään kuin viiden painthevosen sukutauluun. "Dino" eli pitkän ja terveen elämän menehtyen 31-vuotiaana vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin.
ee. Sweet Strawberry Smile oli näppärä tamma niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan. II-palkinto kantakirjauksessa (evm) jäi yhtä pistettä vaille, mistä omistaja Michelle Richards jaksoi auliisti muistuttaa kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Vaikka voikonkirjavan tamman kanssa paljon erinäisissä näyttelykehissä juostiinkin hyvällä menestyksellä, toimi se hienosti myös omistajansa kisakaverina lännenratsastuksessa. "Starin" kanssa kokeiltiin vähän kaikkia luokkia, joista omimmiksi osoittautuivat lopulta western- ja ranch trail. Tamma ehti saattaa 23-vuotisen elämänsä aikana maailmaan kaikkiaan viisi viehättävää jälkeläistä.
ii. Kind of Millionaire oli oriiksi pienemmänpuoleinen, säkäkorkeudeltaan vain 151-senttinen painthevonen, joka kuitenkin hurmasi veikeällä luonteellaan ja sympaattisella olemuksellaan. Ruunikonkirjavaa oripoikaa saattoi päästää huoletta hoitamaan kokemattomammankin kaverin, mutta ratsuna tällä herralla oli omat orimaiset kujeensa. Napakan ja päättäväisen ratsastajan kanssa "Kidistä" kuoriutui osaava ja kuuliainen lännenhevonen, joka kunnostautui erityisesti karjankäsittelylajeissa. Cuttingissa ja calf ropingissa ori oli varsinainen ässä, joka näkyi myöskin mairittelevina kisatuloksina kyseisissä luokissa. Kasvattaja-omistajapariskunta Michael ja Penelope Stephenson piti Kidiä jalostuskäytössä säästeliäästi, ja tämän myötä ori jättikin jälkeensä ainoastaan seitsemän jälkeläistä, joskin varsin hyvälaatuista sellaista niin luonteellisesti kuin ratsupotentiaalin puolesta. Kid lopetettiin 26-vuotiaana pitkään jatkuneen kaviokuumekierteen seurauksena.
ie. Säkäkorkeudeltaan 154 cm korkea Bettina The Best oli mutkaton ja hyväntuulinen tamma, joka keksi kiukutella ainoastaan kiima-aikoina. Rautiaankirjava paint oli nuoren omistajansa Elisabeth Stevensin, silmäterä ja ylpeys. Stevens valmentautui ja kisasi ensimmäisen oman hevosensa kanssa ahkerasti, ja olikin lyömätön parivaljakko osaavan, vauhdikkaan ja fiksun "Betsyn" kanssa. Menestystä ropisi lännenratsastuskisoista oikeastaan luokkaan katsomatta - Betsy oli samanaikaisesti nopea, peloton, tarkkaavainen ja valpas ratsastajan avuille, mikä teki siitä erinomaisen allrounderin. Ulkoisestikaan tamma ei ollut ollenkaan hassumpi, ja niinpä komea KTK-II -palkinto (evm) ei tullut mitenkään yllätyksenä. Siitostammana Betsy ei ehtinyt toimia kuin yhden varsan verran, sillä se menehtyi ainoaksi jääneen varsomisensa yhteydessä vain 11-vuotiaana omistajansa suureksi järkytykseksi ja suruksi.
e. Bettyn emä Sweet N'Sour oli varsin osuvasti nimetty voikonkirjava painthevonen. Toisinaan tamma oli niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin itse enkeli ja toimi niin hienosti ja mutkattomasti ettei tosikaan. Kiukkupäivinään "Sora" oli sen sijaan melkoinen hapannaama diiva, jota ei tehnyt mieli lähestyä edes paksu rautapanssari yllä. Napakan ja itsevarman ratsastajan (toisin sanoen lähinnä omistaja Charles Crawfordin) käsittelyssä 155-senttinen tamma toimi useimmiten ihan mallikelpoisesti niittäen ihan mukavasti palkintosijoja westernkilpailuista, etenkin vauhtiluokista. Rakenteeltaan Sora oli aika mukava otus, mutta kantakirjaustilaisuuteen sen kanssa ei ehditty koskaan. Päivämäärä kantakirjaukselle oli jo tiedossa, mutta räväkkä tamma jouduttiin lopettamaan sitä ennen sen loukattua jalkansa pahasti tarhassa riehuessaan. Tamman nimi on nähtävillä kolmen jälkeläisen sukutaulussa.
ei. Mustankirjava Dinosour oli hauska persoona, joskin ratsuna melkoinen sählä joka vaati ihmiskaveriltaan pitkää pinnaa. Yllättävää kyllä lännenratsastuksessa hienosti menestynyt ori asui suurimman osan elämästään ratsastuskoululla Arizonassa. Tuntikäytössä 157 cm korkeaa oripoikaa ei tosin näkynyt koskaan, ainoastaan valmennustunneilla omistaja Mirette Aaltonen-Andrewsin ratsuna. Jalostuskäytössä ori oli harvakseltaan, eikä jättänyt nimeään kuin viiden painthevosen sukutauluun. "Dino" eli pitkän ja terveen elämän menehtyen 31-vuotiaana vanhuuden aiheuttamiin vaivoihin.
ee. Sweet Strawberry Smile oli näppärä tamma niin luonteeltaan kuin ulkomuodoltaan. II-palkinto kantakirjauksessa (evm) jäi yhtä pistettä vaille, mistä omistaja Michelle Richards jaksoi auliisti muistuttaa kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Vaikka voikonkirjavan tamman kanssa paljon erinäisissä näyttelykehissä juostiinkin hyvällä menestyksellä, toimi se hienosti myös omistajansa kisakaverina lännenratsastuksessa. "Starin" kanssa kokeiltiin vähän kaikkia luokkia, joista omimmiksi osoittautuivat lopulta western- ja ranch trail. Tamma ehti saattaa 23-vuotisen elämänsä aikana maailmaan kaikkiaan viisi viehättävää jälkeläistä.
|
Kilpailueläkkeellä. Sourbeth on westernpainotteinen, joten sen kanssa kilpaillaan lähinnä WRJ:n alaisissa kilpailuissa. Vähimmäistavoite 10 sijoitusta. Tällä hetkellä sijoituksia 40 kpl, joista voittoja 6 (joista cup-sijoituksia 4). Cup-palkintosijoitukset erotettu beigellä taustavärillä!
Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 04.12.2013 | kutsu, Utopia | western trail | 4/28 | 05.12.2013 | kutsu, Utopia | reining | 5/29 | 06.12.2013 | kutsu, Utopia | barrel racing | 5/25 | 31.12.2013 | kutsu, Takkuinen | western pleasure | 3/60 | 09.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western pleasure | 2/28 | 09.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western trail | 2/29 | 10.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western pleasure | 2/28 | 10.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western horsemanship | 4/25 | 11.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western pleasure | 5/28 | 11.01.2014 | kutsu, Latun Talli | western horsemanship | 4/25 | 31.05.2014 | kutsu, Takkuinen | reining | 6/39 | 31.05.2014 | kutsu, Takkuinen | freestyle reining | 1/32 | 31.05.2014 | kutsu, Takkuinen | versatile horse | 3/33 | 23.06.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 4/19 | 24.06.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 1/19 | 28.06.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 4/19 | 30.06.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 2/19 | 30.06.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | cutting | 2/18 | 01.07.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 4/19 | 02.07.2014 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 2/19 | 17.08.2014 | kutsu, Deadwood Rangers | reining | 3/40 | 26.01.2015 | kutsu, Ricochet Ranch | western riding | 2/40 | 29.01.2015 | kutsu, Ricochet Ranch | western pleasure | 2/40 | 30.01.2015 | kutsu, Zurück | barrel racing | 6/52 | 30.01.2015 | kutsu, Zurück | keyhole race | 3/51 | 31.01.2015 | kutsu, Zurück | barrel racing | 2/52 | 02.02.2015 | kutsu, Zurück | barrel racing | 7/52 | 03.02.2015 | kutsu, Zurück | barrel racing | 7/52 | 03.02.2015 | kutsu, Zurück | pole bending | 2/52 | 04.02.2015 | kutsu, Zurück | versatile horse | 1/29 | 04.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | western pleasure | 6/37 | 05.02.2015 | kutsu, Zurück | western trail | 3/33 | 06.02.2015 | kutsu, Zurück | western trail | 3/33 | 06.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | reining | 6/39 | 07.02.2015 | kutsu, Zurück | western trail | 1/33 | 07.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | ranch trail | 1/38 | 07.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | western pleasure | 3/37 | 08.02.2015 | kutsu, Zurück | western riding | 4/31 | 08.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | western pleasure | 2/37 | 09.02.2015 | kutsu, Delmenhorst | ranch trail | 1/38 |
|
Sourbeth on täysipäiväisesti jalostuskäytössä, ja mahdollista saada myös leasingiin 1-2 varsan ajaksi. Tiedustelut sähköpostitse. Tällä hetkellä jälkeläisiä on 1 kpl, joista oriita 0 ja tammoja 1.
t. Ascuns Sourberry, s. 24.03.2014 (i. Tecumzeh), om. VRL-12331
t. Ascuns Sourberry, s. 24.03.2014 (i. Tecumzeh), om. VRL-12331
|
31. toukokuuta 2014 - huikaisevan hienoa menestystä WRJ Cupissa
Kukapa olisi arvannut, että hentoinen, ujommanpuoleinen Betty ryhdistäytyisi näin upeasti ja keräisi meidän tallin hevosista isoimman palkintopotin tämän kuun WRJ Cupissa? Kieltämättä omistajankaan luotto tammaan ei ihan niin vahva ollut, mutta niin vain tamma meni ja yllätti! Kotiinviemisiksi saatiin kiikuttaa pistesijoitus reiningistä, huima pronssisija versatile horsesta ja kaiken kruununa kirkkain pysti freestyle reiningistä. Freestyle reiningistä, voitteko käsittää?! Luokasta, joka ei ole ollut aralle ja varovaiselle tammalle todellakaan siitä helpoimmasta päästä. Kyllä saatiin tänään todellakin olla ylpeitä meidän Bettystä! Mitään sen järjellisempää ei omistaja saa tähän hätään raapustettua, sen verran taitaa olla yhä pyörällä päästään näin huikeista saavutuksista.
27. lokakuuta 2013 - Ihana, ihanampi, Sourbeth!
En voi tarpeeksi ylistää ihastuttavaa voikukankirjavaa paintneitiämme - tämän kanssa treenaaminen on yhtä juhlaa! Kun on aamupäivän uhrannut siihen, että yrittää tahkota järkeä jääräpäisen orinjuntturan päähän, tuntuu joka kerta suorastaan luksukselta päästä iltapäivällä työskentelemään Bettyn kanssa. Niin tänäänkin. Tessun viskattua minut vielä kertaalleen tantereeseen pääsin vihdoin vapauttamaan mokoman orinkuvatuksen tarhaan ja taluttamaan ihanan Betty-pienoisen karsinasta käytävälle harjattavaksi. Tamma tuntui kysyvän älykkään lempeällä ilmeellä minulta, oliko kaikki kunnossa, ja en voinut muuta kuin rutistaa sen kaulaa liikuttuneena. Onneksi hevosteni joukosta löytyi tällaisiakin helmiä! Pleasure-treenikin sujui kuin tanssi, ja intoilin jo etukäteen siitä, että pian oli aika päästä näyttämään tämän parivaljakon kykyjä kisaradoille asti.
Kukapa olisi arvannut, että hentoinen, ujommanpuoleinen Betty ryhdistäytyisi näin upeasti ja keräisi meidän tallin hevosista isoimman palkintopotin tämän kuun WRJ Cupissa? Kieltämättä omistajankaan luotto tammaan ei ihan niin vahva ollut, mutta niin vain tamma meni ja yllätti! Kotiinviemisiksi saatiin kiikuttaa pistesijoitus reiningistä, huima pronssisija versatile horsesta ja kaiken kruununa kirkkain pysti freestyle reiningistä. Freestyle reiningistä, voitteko käsittää?! Luokasta, joka ei ole ollut aralle ja varovaiselle tammalle todellakaan siitä helpoimmasta päästä. Kyllä saatiin tänään todellakin olla ylpeitä meidän Bettystä! Mitään sen järjellisempää ei omistaja saa tähän hätään raapustettua, sen verran taitaa olla yhä pyörällä päästään näin huikeista saavutuksista.
27. lokakuuta 2013 - Ihana, ihanampi, Sourbeth!
En voi tarpeeksi ylistää ihastuttavaa voikukankirjavaa paintneitiämme - tämän kanssa treenaaminen on yhtä juhlaa! Kun on aamupäivän uhrannut siihen, että yrittää tahkota järkeä jääräpäisen orinjuntturan päähän, tuntuu joka kerta suorastaan luksukselta päästä iltapäivällä työskentelemään Bettyn kanssa. Niin tänäänkin. Tessun viskattua minut vielä kertaalleen tantereeseen pääsin vihdoin vapauttamaan mokoman orinkuvatuksen tarhaan ja taluttamaan ihanan Betty-pienoisen karsinasta käytävälle harjattavaksi. Tamma tuntui kysyvän älykkään lempeällä ilmeellä minulta, oliko kaikki kunnossa, ja en voinut muuta kuin rutistaa sen kaulaa liikuttuneena. Onneksi hevosteni joukosta löytyi tällaisiakin helmiä! Pleasure-treenikin sujui kuin tanssi, ja intoilin jo etukäteen siitä, että pian oli aika päästä näyttämään tämän parivaljakon kykyjä kisaradoille asti.