Yksityinen kenttävalmennusleiri 1.-31.7.2014
- Valmennusleirin alustavaksi ajankohdaksi on määritelty 1.-31.7. Aikataulu on kuitenkin joustava; leirillä edetään ratsukon tahtiin.
- Leiriltä saat mukaasi +5 palautetekstiä (valmennus/päiväkirjamerkintää).
- Leiristä hyötyy eniten ratsu, joka vasta aloittelee taivaltaan kenttäratsastuksen maailmassa tai vaihtoehtoisesti jo kokeneempi ratsu, jolle laidunkausi on tehnyt tepposet ja maha on kasvanut hälyttäviin mittoihin. Leirin ideana on nimittäin ensisijaisesti kohottaa osallistujiensa kuntoa perusteellisesti. Myös koulu- ja esteratsastusta harjoitellaan, mutta niissä teetetyt harjoitukset eivät ole erityisen vaativia. Osallistuvan ratsun ei siis tarvitse olla GP/160cm tasoinen, vaan esim. HeB/60cm tasoinen ratsukko pärjää varmasti.
- Leiri järjestetään tuttuun tapaan Ascuns Farmin tiloissa Seychelleillä. Ratsulle on varattu karsinapaikka ruokintoineen ja siivouksineen tarpeen mukaan joko ori- tai tammatallista. Sen omistaja puolestaan majoitetaan vierastaloon ja häntä hemmotellaan täydellä palvelulla silloin (harvoin), kun rankalta treenaamiselta jää aikaa.
- Valmentajana toimii pahamaineinen haukansilmä, tallinomistaja Sofia W.
- Hae leirille joko sofia.w(a)luukku.com asianmukaisesti otsikoiden tai ht.netin asiaan liittyvässä topicissa.
- Valmennusleirille otetaan vain yksi ratsukko. Hakemukseen kannattaa siis todella panostaa, jotta se saisi minut vakuuttuneeksi siitä, että valinnan pitäisi kohdistua juuri sinuun ja ratsuusi.
- Hakemukseen on ehdottomasti liitettävä perustiedot seuraavassa muodossa: Ratsastaja - Hevosen Virallinen Nimi, hevosen http://-osoite. Mitään muuta ei periaatteessa tarvitse kertoa, mutta varmemmin pääset mukaan, jos kerrot vähän tavoitteistanne, miksi haluaisitte leirille mukaan yms. yms. yms.
Tervetuloa!
17.6.14: Leirille osallistuva ratsukko on valittu. Hakemuksia tuli ihan hurja määrä (27 kpl), eikä valinta todellakaan ollut helppo. Suuret kiitokset kaikille hakijoille mielenkiinnosta ja tervetuloa leirille satu & Quiero's Never Ever! Koska leirille mahtuu vain yksi ratsukko, on muutamalle muulle erityisen lupaavalle ratsukolle lähetetty sähköpostiin pieni muistaminen :)
1.7. kouluvalmennus: aiheena siirtymiset
Leirin ensimmäinen päivä. Tutustumista. Itsenäistä koulutreeniä valmentajan kyylätessä vieressä virheitä ja onnistumisia.
Tänään oli kenttävalmennusleirin ensimmäinen päivä. Olitte saapuneet tiluksillemme jo eilen aamupäivällä. Nelli oli alkuun selvästi melko hämillään, mutta kotiutui varsin nopeasti – iltaan mennessä tamma näytti jo sopeutuneen uuteen ympäristöönsä ja jopa ystävystyneen nuoren paint-tammani Haamun kanssa. Eilinen oli pelkkää verkkaista tutustumista uusiin paikkoihin ja ansaittua huilaamista pitkän lennon jäljiltä. Tänään tutustuminen jatkui, joskin piirun verran aktiivisemmin kuin eilen. Pääsitte nimittäin ottamaan itsenäisesti tuntumaa kenttäämme. Itsehän tulin totta kai kentän laidalle seuraamaan, sillä tämän itsenäisen työskentelyn taka-ajatuksena oli nähdä, miten toimisitte yhteen sekä selvittää heikkouksianne ja vahvuuksianne. Saitte valita, esittäisittekö tällä kertaa osaamistanne koulussa vai esteillä, ja päätit työstää tänään kouluratsastusta.
Alkuverryttelyiksi otitte käyntiä ja paljon suunnanmuutoksia. Alkukäynneissä Nelli ei ollut ihan rennoimmillaan, vaan askelluksesta saattoi havaita tamman olevan tohkeissaan yhtä aikaa pienestä jännityksestä ja innostuksesta. Nelli oli kuitenkin kaiken aikaa hyvin kuulolla ja totteli apujasi viipymättä. Kulmissa ja voltteja tehdessänne tamma meinasi heittäytyä kurittomaksi ja lintsata, mutta määrätietoinen ratsastuksesi sai täykkärin tyyntymään ja keskittymään jälleen paremmin. Yleisesti ottaen Nellillä oli nopea reaktiokyky ja se toimi useimmiten varsin mieluusti apujesi mukaan. Tähän mennessä yhteistyönne oli toisin sanoen saanut minut jo varsin vakuuttuneeksi.
Varsinaisiksi harjoitteiksi valitsit temponvaihtelut höystettynä peruutuksilla ja pysähdyksillä. Tämä oli selvästi Nellinkin mieleen – ainakin reippaampien askellajien osalta. Tammalla oli tänään menohaluisella päällä, eikä olisi aina oikein malttanut pysyä käynnissä, vaan rikkoi muutaman kerran raviin. Kootussa käynnissä Nelli näytti alkuun vähän painavan kuolaimelle. Tämä johtui todennäköisesti vain siitä, ettei tammaa olisi voinut vähempää kiinnostaa liikkua niin hitaassa tempossa. Sen sijaan raviin Nelliä ei tarvinnut pyytää siirtymään kahdesti. Tamman siirtyminen oli vähän turhankin innokas, ja alkuun viipotettiinkin hyvän matkaa silkkaa kiitoravia. Pitkän sivun verran tätä vauhtia liidettyään tamma malttoi taas kuunnella, mitä itse asiassa oikein halusit sen tekevän. Sen jälkeen menonne alkoi näyttää taas huomattavasti hallitummalta. Nellin ravi oli joustavaa ja tahdikasta, mikä osoitti tamman kantavan itsensä tasapainossa.
Laukkapohkeet saatuaan Nelli innostui vielä enemmän kuin ravaamaan päästessään. Muista valmistella tamma paremmin laukkaan riittävin puolipidättein! Nyt laukka lähti pyörimään himpun verran turhan holtittomasti. Nelli otti liian pitkiä askeleita ja painoi melkoisesti kädelle. Tähän asti niin hyvältä näyttänyt istuntasikin kallistui liiaksi eteenpäin. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen laukkapätkä näytti varsin hätäiseltä eikä ollut kovinkaan kaunista katsottavaa. Toiselle pätkälle ehdit valmistella tamman ja itsesi paremmin, jolloin esitys oli selkeästi tasapainoisempi ja hillitympi. Koottua laukkaa teiltä ei tänään nähty ollenkaan.
Reippaiden temponvaihteluharjoitusten myötä Nelli uupui sen verran, ettei enää pistänyt sen kummemmin pahakseen pysähdyksiä tai peruutuksia. Pysähtyminen onnistui joka yrittämällä hienosti tasaisesti kaikille neljälle jalalle, ja liikkeelle Nelli lähti hienosti hätiköimättä ja vasta silloin, kun annoit sille luvan liikkua. Ensimmäistä peruutusta aloittaessanne Nelli vastusteli vähän selvästi ihan näön vuoksi, mutta peruutti kuitenkin joka kerralla oppikirjamaisesti suoraan. Käyntiin siirtyminen peruutuksesta onnistui niin kuin pitikin ilman pysähdystä tai väliaskeleita.
Tänään oli kenttävalmennusleirin ensimmäinen päivä. Olitte saapuneet tiluksillemme jo eilen aamupäivällä. Nelli oli alkuun selvästi melko hämillään, mutta kotiutui varsin nopeasti – iltaan mennessä tamma näytti jo sopeutuneen uuteen ympäristöönsä ja jopa ystävystyneen nuoren paint-tammani Haamun kanssa. Eilinen oli pelkkää verkkaista tutustumista uusiin paikkoihin ja ansaittua huilaamista pitkän lennon jäljiltä. Tänään tutustuminen jatkui, joskin piirun verran aktiivisemmin kuin eilen. Pääsitte nimittäin ottamaan itsenäisesti tuntumaa kenttäämme. Itsehän tulin totta kai kentän laidalle seuraamaan, sillä tämän itsenäisen työskentelyn taka-ajatuksena oli nähdä, miten toimisitte yhteen sekä selvittää heikkouksianne ja vahvuuksianne. Saitte valita, esittäisittekö tällä kertaa osaamistanne koulussa vai esteillä, ja päätit työstää tänään kouluratsastusta.
Alkuverryttelyiksi otitte käyntiä ja paljon suunnanmuutoksia. Alkukäynneissä Nelli ei ollut ihan rennoimmillaan, vaan askelluksesta saattoi havaita tamman olevan tohkeissaan yhtä aikaa pienestä jännityksestä ja innostuksesta. Nelli oli kuitenkin kaiken aikaa hyvin kuulolla ja totteli apujasi viipymättä. Kulmissa ja voltteja tehdessänne tamma meinasi heittäytyä kurittomaksi ja lintsata, mutta määrätietoinen ratsastuksesi sai täykkärin tyyntymään ja keskittymään jälleen paremmin. Yleisesti ottaen Nellillä oli nopea reaktiokyky ja se toimi useimmiten varsin mieluusti apujesi mukaan. Tähän mennessä yhteistyönne oli toisin sanoen saanut minut jo varsin vakuuttuneeksi.
Varsinaisiksi harjoitteiksi valitsit temponvaihtelut höystettynä peruutuksilla ja pysähdyksillä. Tämä oli selvästi Nellinkin mieleen – ainakin reippaampien askellajien osalta. Tammalla oli tänään menohaluisella päällä, eikä olisi aina oikein malttanut pysyä käynnissä, vaan rikkoi muutaman kerran raviin. Kootussa käynnissä Nelli näytti alkuun vähän painavan kuolaimelle. Tämä johtui todennäköisesti vain siitä, ettei tammaa olisi voinut vähempää kiinnostaa liikkua niin hitaassa tempossa. Sen sijaan raviin Nelliä ei tarvinnut pyytää siirtymään kahdesti. Tamman siirtyminen oli vähän turhankin innokas, ja alkuun viipotettiinkin hyvän matkaa silkkaa kiitoravia. Pitkän sivun verran tätä vauhtia liidettyään tamma malttoi taas kuunnella, mitä itse asiassa oikein halusit sen tekevän. Sen jälkeen menonne alkoi näyttää taas huomattavasti hallitummalta. Nellin ravi oli joustavaa ja tahdikasta, mikä osoitti tamman kantavan itsensä tasapainossa.
Laukkapohkeet saatuaan Nelli innostui vielä enemmän kuin ravaamaan päästessään. Muista valmistella tamma paremmin laukkaan riittävin puolipidättein! Nyt laukka lähti pyörimään himpun verran turhan holtittomasti. Nelli otti liian pitkiä askeleita ja painoi melkoisesti kädelle. Tähän asti niin hyvältä näyttänyt istuntasikin kallistui liiaksi eteenpäin. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen laukkapätkä näytti varsin hätäiseltä eikä ollut kovinkaan kaunista katsottavaa. Toiselle pätkälle ehdit valmistella tamman ja itsesi paremmin, jolloin esitys oli selkeästi tasapainoisempi ja hillitympi. Koottua laukkaa teiltä ei tänään nähty ollenkaan.
Reippaiden temponvaihteluharjoitusten myötä Nelli uupui sen verran, ettei enää pistänyt sen kummemmin pahakseen pysähdyksiä tai peruutuksia. Pysähtyminen onnistui joka yrittämällä hienosti tasaisesti kaikille neljälle jalalle, ja liikkeelle Nelli lähti hienosti hätiköimättä ja vasta silloin, kun annoit sille luvan liikkua. Ensimmäistä peruutusta aloittaessanne Nelli vastusteli vähän selvästi ihan näön vuoksi, mutta peruutti kuitenkin joka kerralla oppikirjamaisesti suoraan. Käyntiin siirtyminen peruutuksesta onnistui niin kuin pitikin ilman pysähdystä tai väliaskeleita.
2.7. pk-merkintä: kunnonkohotusta juoksuttaen
Kuntokuuri starttasi! Tänään pääsivät juoksentelemaan niin ratsu kuin omistajansakin.
Aamulla vaikutit sangen hämmästyneeltä ja suorastaan tyrmistyneeltä, kun tulin herättämään sinut kello kuudelta lenkille kanssani. Miten tällä on mitään tekemistä kenttätreenin kanssa? ihmettelit. Ei sinänsä mitenkään, mutta tämän leirin tarkoituksena on ennen kaikkea kohottaa kuntoa paitsi ratsun, myös ratsastajan osalta. Muistuttelin lenkin edetessä useampaan otteeseen, ettet jännittäisi hartioitasi, sillä muuten ne kipeytyisivät ja olisivat melkoinen riesa loppuleirin ajan. Lenkin jälkeen päästin sinut suihkuun ja ruhtinaalliselle (ja ennen kaikkea terveelliselle!) aamupalalle kartanoon. Sillä välin vaihdoin lenkkivaatteet vähän freesimpiin ja saapastelin Nellin luokse talliin.
Toivottaessani Nellille hyvää huomenta tamma hörisi hyväntuulisesti eikä näyttänyt pahastuvan, vaikken ollutkaan sen rakas omistaja. Otin tamman karsinasta käytävälle harjattavaksi. Nelli oli aivan ihastuttava hoidettava; tamma seisoi nätisti aloillaan silmät puoliummessa harjaillessani sitä. Kavionsa tamma nosti pienen vetkuttelun jälkeen oikein kivasti, eikä venkoillut suitsia laitettaessa ollenkaan. Kumibuutsien laitto selvästi vähän kutitti, sillä tamma nosteli silloinkin jalkojaan pariin otteeseen. Selkäänsä Nelli sai juoksutusvyön. Napsautin suitsiin kiinni sivuohjien lisäksi vielä deltaohjan ja talutin sitten tamman kentälle.
Nellistä huomasi, ettei se ollut kovin kokenut juoksutettava. Alku meni vähän oikean toimintatavan hakemiseksi ja pysähtelyksi. Sivuohjat kuitenkin houkuttelivat tammaa kuolaimelle, ja varsin pian fiksu kaveri hoksasikin, että on paljon miellyttävämpi myödätä niskastaan. Alkukävelytysten edetessä Nellin itseluottamus ja osaaminen kasvoi, ja juoksutus onnistui lopulta oikeinkin hienosti niin käynnissä kuin ravissakin. Alkukävelytysten jälkeen reipasta juoksutusta teimme kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen oli sopiva aika siirtyä loppukävelytyksiin. Niiden aikana Nelli jo puhalsikin sieraimillaan siihen malliin, että juoksutus oli tainnut olla tarpeeksi tehokas.
Aamulla vaikutit sangen hämmästyneeltä ja suorastaan tyrmistyneeltä, kun tulin herättämään sinut kello kuudelta lenkille kanssani. Miten tällä on mitään tekemistä kenttätreenin kanssa? ihmettelit. Ei sinänsä mitenkään, mutta tämän leirin tarkoituksena on ennen kaikkea kohottaa kuntoa paitsi ratsun, myös ratsastajan osalta. Muistuttelin lenkin edetessä useampaan otteeseen, ettet jännittäisi hartioitasi, sillä muuten ne kipeytyisivät ja olisivat melkoinen riesa loppuleirin ajan. Lenkin jälkeen päästin sinut suihkuun ja ruhtinaalliselle (ja ennen kaikkea terveelliselle!) aamupalalle kartanoon. Sillä välin vaihdoin lenkkivaatteet vähän freesimpiin ja saapastelin Nellin luokse talliin.
Toivottaessani Nellille hyvää huomenta tamma hörisi hyväntuulisesti eikä näyttänyt pahastuvan, vaikken ollutkaan sen rakas omistaja. Otin tamman karsinasta käytävälle harjattavaksi. Nelli oli aivan ihastuttava hoidettava; tamma seisoi nätisti aloillaan silmät puoliummessa harjaillessani sitä. Kavionsa tamma nosti pienen vetkuttelun jälkeen oikein kivasti, eikä venkoillut suitsia laitettaessa ollenkaan. Kumibuutsien laitto selvästi vähän kutitti, sillä tamma nosteli silloinkin jalkojaan pariin otteeseen. Selkäänsä Nelli sai juoksutusvyön. Napsautin suitsiin kiinni sivuohjien lisäksi vielä deltaohjan ja talutin sitten tamman kentälle.
Nellistä huomasi, ettei se ollut kovin kokenut juoksutettava. Alku meni vähän oikean toimintatavan hakemiseksi ja pysähtelyksi. Sivuohjat kuitenkin houkuttelivat tammaa kuolaimelle, ja varsin pian fiksu kaveri hoksasikin, että on paljon miellyttävämpi myödätä niskastaan. Alkukävelytysten edetessä Nellin itseluottamus ja osaaminen kasvoi, ja juoksutus onnistui lopulta oikeinkin hienosti niin käynnissä kuin ravissakin. Alkukävelytysten jälkeen reipasta juoksutusta teimme kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen oli sopiva aika siirtyä loppukävelytyksiin. Niiden aikana Nelli jo puhalsikin sieraimillaan siihen malliin, että juoksutus oli tainnut olla tarpeeksi tehokas.
3.7. pk-merkintä: irtohypytystä maneesissa
Tänään oli sinun kannaltasi kenties hieman tylsempi päivä, sillä ratsastusta ei tänään olisi luvassa, enkä pakottanut sinua edes reippaalle aamulenkille. Tällä kertaa vuorossa oli nimittäin irtohypytystä, jotta pääsisin kyyläämään Nellin osaamista esteillä. Ja kyllähän tamma totta vie osasi – ei mikään ihme, että se on saavuttanut huiman määrän sijoituksia juurikin esteillä! Hyppytyyli oli enimmäkseen puhdas ja joka esteellä lennokas hyppykaaren olematta kuitenkaan liioiteltu. Intoa meinasi etenkin aluksi olla hieman liikaakin, mikä näkyi välillä ajautumisena liian lähelle estettä. Nelli ponnisti kuitenkin joka kerralla urheasti vaikka miten likeltä estettä. Kertaakaan se ei kieltäytynyt ja pudottikin vain kerran. Alun haparoinnin jälkeen enin ylienergia haihtui ja Nelli malttoi keskittyä tehtäväänsä huomattavasti aiempaa paremmin. Tällöin saatoin havaita, että tamma kyllä osasi arvioida oikeat ponnistuspaikat varsin hienosti ilman apua. Kaiken kaikkiaan onnistunut irtohypytysrupeama osoitti, että rataesteiden hyppäämiseen meidän ei tarvitsisi kovinkaan syvällisesti valmennusleirin aikana paneutua.
7.7. maastoestevalmennus: pystyesteitä
Molemmat suorastaan pursuitte intoa saapuessanne maastoesteradan alkupäähän (”Viimeinkin jotain kivaa tekemistä!”). Parina aiempana päivänä olimme jo muun aktiviteetin ohella käyneet tutustumassa verkkaisesti maastoihin, mutta eihän se tietenkään ollut mitään maastossa hyppäämisen rinnalla. Leirin ensimmäisen maastoestevalmennuksen aiheena oli tavalliset – ja hieman vähemmän tavalliset – pystyesteet. Vaikka vakuutitkin niiden olevan teille ihan simppeleitä, olin vakaasti sitä mieltä, ettei niitäkään voinut koskaan treenata liikaa. Pystyillä tarvitaan myös runsaasti tarkkuutta, sillä hevosen on vaikeaa ylittää niitä puhtaasti kovassa vauhdissa. Sitä paitsi tämän tarkoituksena oli tarjota teille muutama todella eriskummallinen este ja nähdä, millä tavoin Nelli siihen reagoisi – kaikenlaiseen kun on syytä varautua kenttäkisoja silmällä pitäen!
Ampaisitte matkaan parin riemukkaan ilopukin saattelemana. Ensimmäisenä vastaanne tullut puuportti oli teille todella helppo; Nelli ei edes oikein viitsinyt nostaa jalkojaan kunnolla liihottaessaan pienen portin ylitse, niin rutiinia se vaikutti tammalle olevan. Olkipaali- ja lankkuesteen yli sujahditte yhtä tottuneesti. Seuraavana vuorossa ollut räikeänväriseksi maalattu tynnyririvistö ei sitten ollutkaan ihan yhtä yksinkertainen tehtävä. Tynnyrit saivat Nellin siinä määrin epäluuloiseksi, että se kielsi kaksi kertaa, eikä millään olisi suostunut menemään kymmentä metriä lähemmäksi estettä. Kolmannella lähestymisellä lähestyitte rauhallista käyntivauhtia, jotta Nelli sai kaikessa rauhassa tutustua esteeseen. Reipas tamma uskaltautui viimein jopa nuuhkaisemaan yhtä tynnyreistä, eikä tämän jälkeen ollut koko hökötyksestä enää millänsäkään. Tämän jälkeen tynnyriesteen yli liihotettiin varsin vaivattoman näköisesti.
Ylämäessä olevan tukkipinon ylittäminen vaati vauhtia, ja sitähän teiltä löytyi! Reippaasta lähestymisestä huolimatta Nelli jäi epähuomiossa himpun verran liian kauaksi estettä, mutta ponnisti silti kuuliaisesti kannustaessasi sitä määrätietoisesti eteenpäin. Oikea etukavio hieman kolhaisi ylintä tukkia, mutta pääsitte kuin pääsittekin yli sen kummemmitta vaikeuksitta. Viimeinen este oli Nellin mielestä selvästi alkuun silkkaa kauhua; muuri, jonka eteen oli ripustettu pyykkinaru ja siihen kaiken maailman rintaliivejä ja mummoalkkareita tuulen leyhyteltäväksi. Tamma oli ensin jääräpäisesti sitä mieltä, että tästähän en mene ja kieltäytyi käymästä edes tutustumassa esteeseen lähempää. Aloit jo hieman tuskastua yrittämiseen, kun Nelli päättikin yllättää ja sinkauttaa itsensä vauhdilla mörköesteen yli. Tämän jälkeen vuolaat kehut ja kaulalle taputukset olivat kyllä enemmän kuin ansaittuja!
Yleisesti ottaen suoriuduitte tämän päiväisistä haasteista hyvin. Oikean ponnistuspaikan valitsemisessa Nelli loisti jälleen, eikä tässä sen kummemmin apua tarvinnut. Sait pidettyä ratsusi erinomaisessa tasapainossa – valmistelit sen hyvin ennen jokaista estettä, etkä hötkyillyt kokoamisen kanssa. Muutenkin suorituksenne oli reippaasta vauhdista huolimatta harkittua ja kontrolloitua, ettekä vain kaahanneet miten sattuu esteitä päin kuten niin monet muut ihan vaativallakin tasolla kenttää kilpailevat ratsukot.
Ampaisitte matkaan parin riemukkaan ilopukin saattelemana. Ensimmäisenä vastaanne tullut puuportti oli teille todella helppo; Nelli ei edes oikein viitsinyt nostaa jalkojaan kunnolla liihottaessaan pienen portin ylitse, niin rutiinia se vaikutti tammalle olevan. Olkipaali- ja lankkuesteen yli sujahditte yhtä tottuneesti. Seuraavana vuorossa ollut räikeänväriseksi maalattu tynnyririvistö ei sitten ollutkaan ihan yhtä yksinkertainen tehtävä. Tynnyrit saivat Nellin siinä määrin epäluuloiseksi, että se kielsi kaksi kertaa, eikä millään olisi suostunut menemään kymmentä metriä lähemmäksi estettä. Kolmannella lähestymisellä lähestyitte rauhallista käyntivauhtia, jotta Nelli sai kaikessa rauhassa tutustua esteeseen. Reipas tamma uskaltautui viimein jopa nuuhkaisemaan yhtä tynnyreistä, eikä tämän jälkeen ollut koko hökötyksestä enää millänsäkään. Tämän jälkeen tynnyriesteen yli liihotettiin varsin vaivattoman näköisesti.
Ylämäessä olevan tukkipinon ylittäminen vaati vauhtia, ja sitähän teiltä löytyi! Reippaasta lähestymisestä huolimatta Nelli jäi epähuomiossa himpun verran liian kauaksi estettä, mutta ponnisti silti kuuliaisesti kannustaessasi sitä määrätietoisesti eteenpäin. Oikea etukavio hieman kolhaisi ylintä tukkia, mutta pääsitte kuin pääsittekin yli sen kummemmitta vaikeuksitta. Viimeinen este oli Nellin mielestä selvästi alkuun silkkaa kauhua; muuri, jonka eteen oli ripustettu pyykkinaru ja siihen kaiken maailman rintaliivejä ja mummoalkkareita tuulen leyhyteltäväksi. Tamma oli ensin jääräpäisesti sitä mieltä, että tästähän en mene ja kieltäytyi käymästä edes tutustumassa esteeseen lähempää. Aloit jo hieman tuskastua yrittämiseen, kun Nelli päättikin yllättää ja sinkauttaa itsensä vauhdilla mörköesteen yli. Tämän jälkeen vuolaat kehut ja kaulalle taputukset olivat kyllä enemmän kuin ansaittuja!
Yleisesti ottaen suoriuduitte tämän päiväisistä haasteista hyvin. Oikean ponnistuspaikan valitsemisessa Nelli loisti jälleen, eikä tässä sen kummemmin apua tarvinnut. Sait pidettyä ratsusi erinomaisessa tasapainossa – valmistelit sen hyvin ennen jokaista estettä, etkä hötkyillyt kokoamisen kanssa. Muutenkin suorituksenne oli reippaasta vauhdista huolimatta harkittua ja kontrolloitua, ettekä vain kaahanneet miten sattuu esteitä päin kuten niin monet muut ihan vaativallakin tasolla kenttää kilpailevat ratsukot.
