Kouluvalmennus nuorille hevosille 16.3.2014
Ascuns Farm järjestää ensimmäisen valmennuksensa sunnuntaina 16. maaliskuuta 2014. Valmentajana toimii tallinomistaja Sofia W.
Tämänkertaisen valmennuksen lajina on kouluratsastus, ja tasoltaan valmennus on siinä helpon C:n luokkaa.
Valmennus on tarkoitettu nuorille hevosille, joiden kanssa tähdätään kilpailemaan kouluratsastuksessa.
Valmennuksessa on kaksi ryhmää: 1. tammat ja ruunat, 2. oriit. Yksi hevonen/omistaja/ryhmä.
Valmennus on "nimi listaan -tyyppinen", eli sinun ei mukaan päästäksesi tarvitse muuta kuin ilmoittautua 15.3. mennessä s-postiin sofia.w(a)luukku.com otsikolla Valmennus 1, muodossa Ratsastaja - Hevosen nimi, http://hevosenosoite. Muista mainita ryhmä, johon haluat osallistua!
Tämänkertaisen valmennuksen lajina on kouluratsastus, ja tasoltaan valmennus on siinä helpon C:n luokkaa.
Valmennus on tarkoitettu nuorille hevosille, joiden kanssa tähdätään kilpailemaan kouluratsastuksessa.
Valmennuksessa on kaksi ryhmää: 1. tammat ja ruunat, 2. oriit. Yksi hevonen/omistaja/ryhmä.
Valmennus on "nimi listaan -tyyppinen", eli sinun ei mukaan päästäksesi tarvitse muuta kuin ilmoittautua 15.3. mennessä s-postiin sofia.w(a)luukku.com otsikolla Valmennus 1, muodossa Ratsastaja - Hevosen nimi, http://hevosenosoite. Muista mainita ryhmä, johon haluat osallistua!
Ryhmä 1: 3/3 osallistujaa, kommentit
Meiju K. - Wincare's Neapolis
Nea tepsutteli nätisti perässäsi maneesiin ja katseli ympärilleen valppaan ja kiinnostuneen oloisena. Noustessasi ratsaille trakehner ei säpsähdellyt eikä hötkyillyt lainkaan, vaan malttoi seistä nätisti aloillaan siihen asti, että annoit sille luvan siirtyä käyntiin. Jo pelkän keskikäynnin perusteella saatoin päätellä Nean omaavan miellyttävät askellajit – käynti oli elastista ja eteenpäinpyrkivää olematta kuitenkaan turhan kiireistä. Pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta siirtymisissä ei ollut moitittavaa. Tamma toimi kuuliaisesti ohjeidesi mukaan ja vaihteli tempoa ilmeisen mielellään. Laukka oli jonkin verran etupainoista, mistä ei kuitenkaan tarvitse huolestua, sillä kyseessä on nuori hevonen. Aluksi Nea ei selvästi olisi oikein meinannut malttaa hiljentää laukasta ravin kautta käyntiin, vaan jatkoi vielä vähän matkaa ravissa silloinkin, kun olisi pitänyt jo kävellä. Pysähtymiset sujuivat kuitenkin varsin kivasti, joskin tamma pysähtyi tasajaloin vain kerran. Tämän vuoksi otimme puomiharjoitteen; tehtävänäsi oli pysähtyä niin lähelle puomia, että hevosen etujalat miltei koskettivat siihen. Harjoituksesta oli selkeästi apua, sillä Nea pysähtyi sen aikana tasajaloin monta kertaa useammin kuin ennen harjoitusta. Peruutukset sujuivat hyvin.
Soneü - Mandarin Madness HILL!
Jo maneesiin saapuessanne arvelin, että Mandariini saattaisi olla valmennuksen hevosista se, jonka ansiosta valmennus ei jäisi tylsän yllätyksettömäksi – sen verran ponnekkaasti tamma nimittäin yritti kiilata ohitsesi taluttaessasi sitä maneesin keskelle. Kun oli aika nousta ratsaille, ratsuponi steppaili levottomana puolelta toiselle hankaloittaen näin huomattavasti satulaan nousemistasi. Mandariini ei muutenkaan tuntunut lainkaan piittaavan paikoillaan seisomisesta, vaan pureskeli kärsimättömänä kuolaintaan pidättäessäsi sitä. Pohjeapuihin poni sen sijaan vastasi enemmän kuin mielellään. Käynti oli rivakkaa ja innokasta. Raviin Mandariini pyrähti vähän turhankin sähäkästi, mikä jätti ravipätkät piirun verran hallitsemattoman oloisiksi. Laukkaan siirtymisissä tamma ei hieman yllättäen hätäillyt ollenkaan. Laukka olikin ilman muuta Mandariinin askellajeista paras, sillä se oli iso, keinutuolimainen ja näytti ratsastajan kannalta oikein mukavalta istua. Pysähdykset eivät olleet yhtään Mandariinin mieleen. Ensimmäisen pysähtymisyrityksen tamma tulkitsi muka vahingossa kehotukseksi rynnätä raviin. Parin jotakuinkin onnistuneen seisahtumisen jälkeen saitte palkinnoksi vähän ravata ja laukatakin, minkä jälkeen Mandariini yllätti ja suoriutui pakollisista peruutusharjoituksista kerrassaan upeasti.
Oona - Artemisia AIR
Armi asteli jäljessäsi maneesiin vähän ujon mutta kovasti uteliaan oloisena. Ratsaille nousun aikana tammalla ei ollut minkäänmoisia hankaluuksia malttaa seistä aloillaan niin kauan, että sait itsesi satulaan. Itse asiassa fwb meinasi aluksi jäädä paikallaan seisoskelemaan silloinkin, kun annoit sille eteenpäin vievät avut. Nopeasti kävi kuitenkin jo ilmi, ettei tämä johtunut niinkään osaamisen puutteesta kuin epävarmuudesta. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin tamman nuoresta iästä, minkä vuoksi olisikin ehdottoman tärkeää saada tammalle paljon myönteisiä onnistumisen kokemuksia jokaisesta treenistä. Alkujännityksen jälkeen Armi kuitenkin rentoutui silmin nähden, jolloin sen askellus kävi rennommaksi ja elastisemmaksi. Siirtymisissä se vielä epäröi jonkin verran, mutta siirtyi kuitenkin kuuliaisesti temmosta toiseen. Ravi oli reipasta, joskin jonkin verran epäpuhdasta. Laukka oli lennokasta ja varsin mukavan näköistä, joskin iästä johtuen vielä vähän etupainoista. Pysähdyksissä ja peruutuksissa Armin osaaminen tuli parhaiten ilmi - se nimittäin oli ryhmänsä ainoa valmennettava, joka ei vastustellut lainkaan pyytäessäsi sitä suorittamaan kyseiset liikkeet.
Nea tepsutteli nätisti perässäsi maneesiin ja katseli ympärilleen valppaan ja kiinnostuneen oloisena. Noustessasi ratsaille trakehner ei säpsähdellyt eikä hötkyillyt lainkaan, vaan malttoi seistä nätisti aloillaan siihen asti, että annoit sille luvan siirtyä käyntiin. Jo pelkän keskikäynnin perusteella saatoin päätellä Nean omaavan miellyttävät askellajit – käynti oli elastista ja eteenpäinpyrkivää olematta kuitenkaan turhan kiireistä. Pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta siirtymisissä ei ollut moitittavaa. Tamma toimi kuuliaisesti ohjeidesi mukaan ja vaihteli tempoa ilmeisen mielellään. Laukka oli jonkin verran etupainoista, mistä ei kuitenkaan tarvitse huolestua, sillä kyseessä on nuori hevonen. Aluksi Nea ei selvästi olisi oikein meinannut malttaa hiljentää laukasta ravin kautta käyntiin, vaan jatkoi vielä vähän matkaa ravissa silloinkin, kun olisi pitänyt jo kävellä. Pysähtymiset sujuivat kuitenkin varsin kivasti, joskin tamma pysähtyi tasajaloin vain kerran. Tämän vuoksi otimme puomiharjoitteen; tehtävänäsi oli pysähtyä niin lähelle puomia, että hevosen etujalat miltei koskettivat siihen. Harjoituksesta oli selkeästi apua, sillä Nea pysähtyi sen aikana tasajaloin monta kertaa useammin kuin ennen harjoitusta. Peruutukset sujuivat hyvin.
Soneü - Mandarin Madness HILL!
Jo maneesiin saapuessanne arvelin, että Mandariini saattaisi olla valmennuksen hevosista se, jonka ansiosta valmennus ei jäisi tylsän yllätyksettömäksi – sen verran ponnekkaasti tamma nimittäin yritti kiilata ohitsesi taluttaessasi sitä maneesin keskelle. Kun oli aika nousta ratsaille, ratsuponi steppaili levottomana puolelta toiselle hankaloittaen näin huomattavasti satulaan nousemistasi. Mandariini ei muutenkaan tuntunut lainkaan piittaavan paikoillaan seisomisesta, vaan pureskeli kärsimättömänä kuolaintaan pidättäessäsi sitä. Pohjeapuihin poni sen sijaan vastasi enemmän kuin mielellään. Käynti oli rivakkaa ja innokasta. Raviin Mandariini pyrähti vähän turhankin sähäkästi, mikä jätti ravipätkät piirun verran hallitsemattoman oloisiksi. Laukkaan siirtymisissä tamma ei hieman yllättäen hätäillyt ollenkaan. Laukka olikin ilman muuta Mandariinin askellajeista paras, sillä se oli iso, keinutuolimainen ja näytti ratsastajan kannalta oikein mukavalta istua. Pysähdykset eivät olleet yhtään Mandariinin mieleen. Ensimmäisen pysähtymisyrityksen tamma tulkitsi muka vahingossa kehotukseksi rynnätä raviin. Parin jotakuinkin onnistuneen seisahtumisen jälkeen saitte palkinnoksi vähän ravata ja laukatakin, minkä jälkeen Mandariini yllätti ja suoriutui pakollisista peruutusharjoituksista kerrassaan upeasti.
Oona - Artemisia AIR
Armi asteli jäljessäsi maneesiin vähän ujon mutta kovasti uteliaan oloisena. Ratsaille nousun aikana tammalla ei ollut minkäänmoisia hankaluuksia malttaa seistä aloillaan niin kauan, että sait itsesi satulaan. Itse asiassa fwb meinasi aluksi jäädä paikallaan seisoskelemaan silloinkin, kun annoit sille eteenpäin vievät avut. Nopeasti kävi kuitenkin jo ilmi, ettei tämä johtunut niinkään osaamisen puutteesta kuin epävarmuudesta. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin tamman nuoresta iästä, minkä vuoksi olisikin ehdottoman tärkeää saada tammalle paljon myönteisiä onnistumisen kokemuksia jokaisesta treenistä. Alkujännityksen jälkeen Armi kuitenkin rentoutui silmin nähden, jolloin sen askellus kävi rennommaksi ja elastisemmaksi. Siirtymisissä se vielä epäröi jonkin verran, mutta siirtyi kuitenkin kuuliaisesti temmosta toiseen. Ravi oli reipasta, joskin jonkin verran epäpuhdasta. Laukka oli lennokasta ja varsin mukavan näköistä, joskin iästä johtuen vielä vähän etupainoista. Pysähdyksissä ja peruutuksissa Armin osaaminen tuli parhaiten ilmi - se nimittäin oli ryhmänsä ainoa valmennettava, joka ei vastustellut lainkaan pyytäessäsi sitä suorittamaan kyseiset liikkeet.
Ryhmä 2: 3/3 osallistujaa, kommentit
Melle - Alderneldon
Nelson asteli maneesiin yhtään arastelematta ja selkeästi sinuun luottaen. Ori ei ollut moksiskaan kahden muun valmennukseen osallistuneen ratsun pörhistelyistä. Noustessasi satulaan Nelson seisoi hienosti aloillaan niin kauan kuin tilanne vaati. Kaikin puolin brandenburg vaikutti useassa tilanteessa niin viilipyttymäiseltä ja kiltiltä, että meinasin jo pariin otteeseen epäillä sen olevan sittenkin ruuna. Kun vuoroon tulivat pysähdykset ja peruutukset, oli Nelsonin vuoro esitellä orimaista temperamenttiaan. Oikein yllätyin, miten uhmakkaasti äsken niin leppoisa kaveri pisti kampoihin, kun halusit sen pysähtyvän. Aikansa niskoiteltuaan ratsu kuitenkin taipui ja suostui seisahtumaan – edelleen tosin steppaillen paikallaan kuin osoittaen mieltään. Peruutukset sujuivat vähemmällä tahtojen taistolla ja kaiken lisäksi varsin mallikkaasti. Kiinnittäkää kuitenkin kotonakin treenatessa huomiota siihen, että Nelson peruuttaa jonkin verran vinoon. Temmonvaihtelut olivat Nelsonin mielestä selkeästi valmennuksen parasta antia. Siirtymiset olivat kauniita ja hallittuja. Askellajit olivat iän huomioiden oikeinkin puhtaat. Etupainoisuutta laukasta toki löytyi, mutta ei missään nimessä siinä määrin, että siitä olisi aihetta huolestua.
Meiju K. - Grimnirnacth PB
Täytyy myöntää, että saatoin olla hieman kateellinen sinulle saapuessasi valmennukseen mitä upein holstein vanavedessäsi. Kyseinen kaveri, Grim askelsi maneesiin intoa ja menohaluja pursuten, itse asiassa siinä määrin että oli miltei litistää sinut oven väliin maneesiin saapuessanne. Puntatessani sinua satulaan ei yllättäen käynytkään enää kateeksi – ori teki ratsautumisesi sangen vaikeaksi syöksähtämällä ensin ihan toiseen suuntaan ja senkin jälkeen steppailemalla levottomasti sinne sun tänne. Muutenkin paikallaan seisominen selvästi rassasi varsin paljon nuoren holsteinin hermoja. Tarvitseeko sanoakaan, että saatuaan viimein pohkeita liikkeelle lähdön merkiksi Grim suorastaan hypähti matkaan. Oriin käynti oli paikoitellen vähän turhankin vauhdikasta ja meinasi tämän tästä lipsahtaa ravin puolelle. Ravi oli poikkeuksetta hurjan vauhdikasta kiitoravia, joka ylsi vauhdiltaan hyvä ettei laukan kanssa samalle tasolle. Laukkaan Grim siirtyi hätiköiden ja hallitsemattoman näköisesti, mikä rikkoi melko paljon askellajin puhtautta. Pariin otteeseen ori kuitenkin malttoi mielensä laukkaan siirtyessään, minkä seurauksena pääsin näkemään myös Grimin laukkaa parhaimmillaan. Noin hallittua ja pehmeää laukkaa oli ilo katsella! Pysähdykset ja peruutukset olivat Grimin mielestä yhtä tuskaa, mutta muutamalla toistolla niistäkin selvittiin.
Oona - Fiktion Odotus
Oodi saapui maneesiin katsellen ympärilleen sen näköisenä, kuin olisi omistanut koko paikan. Ei puhettakaan, että se olisi tyytynyt seuraamaan nätisti perässäsi taluttaessasi sitä maneesin keskelle. Ehei, oriin oli ilman muuta saatava kiilata ja käyttäytyä kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti. Minun oli pideltävä Oodia suitsista sen aikaa, että nousit ratsaille – ties minne se muuten olisi singahtanut sillä aikaa, kun olit vasta nousemassa satulaan. Ori oli vauhdikkaalla päällä ja temmonvaihtelut olivat selvästi sen mieleen. Siirtymiset pitäisi kuitenkin hioa huomattavasti hallitummiksi, nyt Oodi nimittäin näytti lähinnä kaahailevan holtittomasti sinne tänne milloin missäkin askellajissa. Oriin askellajit olivat niin kiireiset, että niiden arviointi ei ollut mikään ihan simppeli tehtävä. Erityisesti laukassa Oodi kuitenkin väläytteli useammin kuin kerran hienoa lennokkuutta ja pehmeyttä. Pysähtyminen oli vauhdikkaan suokin mielestä selkeästi aivan kauheaa, jonka vuoksi se heittäytyi aluksi täysin kuuroksi avuillesi ja hankasi vastaan pidättäessäsi sitä. Pysähtyi se kuitenkin lopulta, kun olitte aikanne taistelleet siitä, kumpi olikaan se joka määrää. Missään nimessä kauniiksi pysähdyksiänne ei voinut kutsua, mutta ei muuta kuin paljon treeniä lisää niin hyvä tulee! Peruuttamisessa Oodi kuumui sen verran, että katsoin viisaammaksi tällä kertaa jättää kyseisen harjoitteen teille kotiläksyksi.
Nelson asteli maneesiin yhtään arastelematta ja selkeästi sinuun luottaen. Ori ei ollut moksiskaan kahden muun valmennukseen osallistuneen ratsun pörhistelyistä. Noustessasi satulaan Nelson seisoi hienosti aloillaan niin kauan kuin tilanne vaati. Kaikin puolin brandenburg vaikutti useassa tilanteessa niin viilipyttymäiseltä ja kiltiltä, että meinasin jo pariin otteeseen epäillä sen olevan sittenkin ruuna. Kun vuoroon tulivat pysähdykset ja peruutukset, oli Nelsonin vuoro esitellä orimaista temperamenttiaan. Oikein yllätyin, miten uhmakkaasti äsken niin leppoisa kaveri pisti kampoihin, kun halusit sen pysähtyvän. Aikansa niskoiteltuaan ratsu kuitenkin taipui ja suostui seisahtumaan – edelleen tosin steppaillen paikallaan kuin osoittaen mieltään. Peruutukset sujuivat vähemmällä tahtojen taistolla ja kaiken lisäksi varsin mallikkaasti. Kiinnittäkää kuitenkin kotonakin treenatessa huomiota siihen, että Nelson peruuttaa jonkin verran vinoon. Temmonvaihtelut olivat Nelsonin mielestä selkeästi valmennuksen parasta antia. Siirtymiset olivat kauniita ja hallittuja. Askellajit olivat iän huomioiden oikeinkin puhtaat. Etupainoisuutta laukasta toki löytyi, mutta ei missään nimessä siinä määrin, että siitä olisi aihetta huolestua.
Meiju K. - Grimnirnacth PB
Täytyy myöntää, että saatoin olla hieman kateellinen sinulle saapuessasi valmennukseen mitä upein holstein vanavedessäsi. Kyseinen kaveri, Grim askelsi maneesiin intoa ja menohaluja pursuten, itse asiassa siinä määrin että oli miltei litistää sinut oven väliin maneesiin saapuessanne. Puntatessani sinua satulaan ei yllättäen käynytkään enää kateeksi – ori teki ratsautumisesi sangen vaikeaksi syöksähtämällä ensin ihan toiseen suuntaan ja senkin jälkeen steppailemalla levottomasti sinne sun tänne. Muutenkin paikallaan seisominen selvästi rassasi varsin paljon nuoren holsteinin hermoja. Tarvitseeko sanoakaan, että saatuaan viimein pohkeita liikkeelle lähdön merkiksi Grim suorastaan hypähti matkaan. Oriin käynti oli paikoitellen vähän turhankin vauhdikasta ja meinasi tämän tästä lipsahtaa ravin puolelle. Ravi oli poikkeuksetta hurjan vauhdikasta kiitoravia, joka ylsi vauhdiltaan hyvä ettei laukan kanssa samalle tasolle. Laukkaan Grim siirtyi hätiköiden ja hallitsemattoman näköisesti, mikä rikkoi melko paljon askellajin puhtautta. Pariin otteeseen ori kuitenkin malttoi mielensä laukkaan siirtyessään, minkä seurauksena pääsin näkemään myös Grimin laukkaa parhaimmillaan. Noin hallittua ja pehmeää laukkaa oli ilo katsella! Pysähdykset ja peruutukset olivat Grimin mielestä yhtä tuskaa, mutta muutamalla toistolla niistäkin selvittiin.
Oona - Fiktion Odotus
Oodi saapui maneesiin katsellen ympärilleen sen näköisenä, kuin olisi omistanut koko paikan. Ei puhettakaan, että se olisi tyytynyt seuraamaan nätisti perässäsi taluttaessasi sitä maneesin keskelle. Ehei, oriin oli ilman muuta saatava kiilata ja käyttäytyä kaikkea muuta kuin herrasmiesmäisesti. Minun oli pideltävä Oodia suitsista sen aikaa, että nousit ratsaille – ties minne se muuten olisi singahtanut sillä aikaa, kun olit vasta nousemassa satulaan. Ori oli vauhdikkaalla päällä ja temmonvaihtelut olivat selvästi sen mieleen. Siirtymiset pitäisi kuitenkin hioa huomattavasti hallitummiksi, nyt Oodi nimittäin näytti lähinnä kaahailevan holtittomasti sinne tänne milloin missäkin askellajissa. Oriin askellajit olivat niin kiireiset, että niiden arviointi ei ollut mikään ihan simppeli tehtävä. Erityisesti laukassa Oodi kuitenkin väläytteli useammin kuin kerran hienoa lennokkuutta ja pehmeyttä. Pysähtyminen oli vauhdikkaan suokin mielestä selkeästi aivan kauheaa, jonka vuoksi se heittäytyi aluksi täysin kuuroksi avuillesi ja hankasi vastaan pidättäessäsi sitä. Pysähtyi se kuitenkin lopulta, kun olitte aikanne taistelleet siitä, kumpi olikaan se joka määrää. Missään nimessä kauniiksi pysähdyksiänne ei voinut kutsua, mutta ei muuta kuin paljon treeniä lisää niin hyvä tulee! Peruuttamisessa Oodi kuumui sen verran, että katsoin viisaammaksi tällä kertaa jättää kyseisen harjoitteen teille kotiläksyksi.
