| |
SILVER COIN MOR
© tallin omaisuutta
|
|
|
Olin jo tovin miettinyt, että uusi lewitzer olisi kiva. Mutta mistä sellaisen hommaisin? Toisinko kenties itselleni jonkun upean yksilön suoraan Saksasta? Päädyin siihen, että halusin astuttaa rakkaan Schikane DHF:ni jollakin komealla lewioriilla. Kaikeksi onneksi vanha kaverini Nilluri sattui juuri parahiksi kaupittelemaan Mystic Cloudin vuoden viimeisiä kasvatteja. Avasin myynti-ilmoituksen, enkä aluksi juurikaan kiinnittänyt huomiota myytäviin hevosiin, vaan rynnistin suoraa päätä katsomaan tallin omistuksessa olevia oriita. Spender DHF sattui silmiini välittömästi. Mikä hurmaava otus! Tuostahan minä tempaisisin isän Siken varsalle! Palatessani myynti-ilmoitukseen tekemään astutusehdotusta katseeni harhautui lukaisemaan myytävien kasvattivarsojen listan läpi. Viimeisimpänä listassa oleva varsa kiinnitti huomioni. Sen isä sattui nimittäin olemaan kukapa muukaan kuin hartaasti ihailemani Spender DHF ja emä hieno tamma Connie von Feigen. Aloin heti kehitellä suuria suunnitelmia kyseisen pienokaisen varalle ja oikein tajuamatta sitä itsekään olin jo tullut ostaneeksi kyseisen kaverin, jolle annoin täysin omin valtuuksin nimen Silver Coin Mor. Tästä lewistä tulisi yksi Ascuns Farmin parhaimmista kisaponeista ja siitostammoista, siitä olin varma!
Sintti on perinyt monet luonteenpiirteensä isältään. Ilkeä se ei missään tapauksessa ole, mutta hyvin omaehtoinen jääräpää. Talutettaessa pitää ilman muuta harata vastaan, etenkin matkalla laitumelta tai tarhasta omaan ankeaan karsinaan. Tuon pätkän varrella kun olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa kuin sisällä kököttäminen! Varsana Sintti yritti kovasti pomotella taluttajaansa tallomalla tämän jaloille. Sittemmin tämä tapa onneksi jäi pois, kun taluttaja maksoi tarpeeksi monta kertaa samalla mitalla takaisin. Kulloisenkin taluttajan määrätietoisuus selvästi yllätti pienen itseriittoisen tamman ihan tyystin - ei se ollut ollenkaan varautunut, että kukaan rohkenisi laittaa sille hanttiin! Lajitovereidensa seassa Sintti on edelleen melkoinen päällepäsmäri, joka mielellään terrorisoisi muita tammoja mielensä mukaan - se vain ikäväkseen sattuu olemaan kooltaan niin pikkuinen, että heppakaverit eivät oikein meinaa ottaa sitä tosissaan. Traileriin meneminen on Sintin mielestä selvästi aika pelottavaa, mutta kyllä sinnekin lopulta uskaltaudutaan muhkean heinäkasan perässä. Tapaamiset eläinlääkärin kanssa eivät pahemmin ole tamman mieleen - lääkärin vastaanotolla kun tapahtuu aina jotain inhottavaa, niin kuin hampaiden raspausta tai piikkiä pyllyyn.
Hoidettaessa Sintti saattaa alkuun esittää hyvinkin coolia ja vaikeasti lähestyttävää jurottamalla karsinansa perukoilla varsin yhteistyöhaluttoman näköisenä. Aina lopulta kuitenkin uteliaisuus voittaa ja lewitzer tulee tarkistamaan hoitajansa taskut herkkujen varalta. Jos niitä löytyy, Sintti saattaa hetken verran vaikuttaa jopa ilahtuneelta ihmiskaverin läsnäolosta ennen kuin sen kiinnostus taas lopahtaa. Jos taas herkkuja ei löydy - niin kuin useimmiten sattuu käymään - Sintti tuntuu unohtavan hoitajan olemassaolon kokonaan ja jämähtää vain paikalleen seisomaan. Siinä se on kuitenkin sangen helppo harjata, sillä tamma ei yritä mitään kieroja temppuja ihmisparan kiusaamiseksi. Tamman voikin mitä mainioimmin harjata karsinassaan sen sijaan että se tarvitsisi ennen hoitotoimia kiikuttaa käytävälle ja laittaa siihen kiinni. Kavionsa Sintti nostaa nätisti kuin hyvin koulutettu neiti konsanaan, ja jouhien selvittäminen on helppoa. Hännänkin takut uskaltaa selvittää ihan reippain ottein, sillä tammalla ei ole taipumuksia potkia. Sintin varustaminen käy myöskin vaivatta, sillä edes satulavyötä kiristäessä se ei näyki tai edes uhittele hoitajalleen hampaitaan esittelemällä. Pesukarsinaan menokaan ei herätä tammassa sen kummempia tunteita, sinne lönkytellään laiskan verkkaisesti ja sitten vain seistään tylsistyneenä paikoillaan se aika, mikä hoitajalta ponin pesemiseen kuluu. Kaiken kaikkiaan Sintti on hoidettaessa varsin yksinkertainen ja persoonaton tapaus, josta voi virheellisesti saada sen käsityksen, ettei siltä löydy luonnetta lainkaan.
Ratsastettaessa sitä ruutia sitten piisaakin siinä määrin, että Sintin kanssa taitotasoltaan tai uskallukseltaan heppoisempi ratsastaja saattaa kokea olevansa pulassa. Jarrut tuntuvat tästä lewitzeristä puuttuvan ihan kokonaan aina silloin tällöin, etenkään jos ratsastaja ei oikein osaa vaatia tammalta tarpeeksi. Auta armias, jos Sintti kerrankin onnistuu pääsemään helpolla; siitähän tämän kaverin valtaisa ego paisuu vielä ennestään ja saa tamman kuvittelemaan itsensä koko maailman omistajaksi. Siitä sitten on mukava seuraavan ratsastajan lähteä palauttamaan mahtipontista otusta maan pinnalle! Osaavan ja napakan ihmiskaverin käsissä Sintti kulkee enimmäkseen varsin nätisti, mutta kenkkuilee se toisinaan tasapuolisuuden vuoksi heillekin pysähtelemällä, haraamalla vastaan ja olemalla kaikin puolin mahdollisimman vaikea. Tamman ollessa hyvällä päällä kentän laidalta treeniä seuraava pääsee kuitenkin todistamaan lewitzerin näyttävää ja matkaavoittavaa askellusta, taitavaa koulukuvioiden hallintaa sekä huimapäisiä esteen ylityksiä. Sintti onkin siinä mielessä varsin kiinnostava tapaus, että siltä taittuu yhtä jouhevasti koululiikkeet aina helppo A -tasolle saakka kuin myöskin esteradat 80 senttimetriin asti. Tamma voisikin hyvällä omallatunnolla anastaa Hevoshullun Pollelta ikiaikaisen tittelin "maailman monin poni".
Sintti on perinyt monet luonteenpiirteensä isältään. Ilkeä se ei missään tapauksessa ole, mutta hyvin omaehtoinen jääräpää. Talutettaessa pitää ilman muuta harata vastaan, etenkin matkalla laitumelta tai tarhasta omaan ankeaan karsinaan. Tuon pätkän varrella kun olisi niin paljon kaikkea mielenkiintoisempaa kuin sisällä kököttäminen! Varsana Sintti yritti kovasti pomotella taluttajaansa tallomalla tämän jaloille. Sittemmin tämä tapa onneksi jäi pois, kun taluttaja maksoi tarpeeksi monta kertaa samalla mitalla takaisin. Kulloisenkin taluttajan määrätietoisuus selvästi yllätti pienen itseriittoisen tamman ihan tyystin - ei se ollut ollenkaan varautunut, että kukaan rohkenisi laittaa sille hanttiin! Lajitovereidensa seassa Sintti on edelleen melkoinen päällepäsmäri, joka mielellään terrorisoisi muita tammoja mielensä mukaan - se vain ikäväkseen sattuu olemaan kooltaan niin pikkuinen, että heppakaverit eivät oikein meinaa ottaa sitä tosissaan. Traileriin meneminen on Sintin mielestä selvästi aika pelottavaa, mutta kyllä sinnekin lopulta uskaltaudutaan muhkean heinäkasan perässä. Tapaamiset eläinlääkärin kanssa eivät pahemmin ole tamman mieleen - lääkärin vastaanotolla kun tapahtuu aina jotain inhottavaa, niin kuin hampaiden raspausta tai piikkiä pyllyyn.
Hoidettaessa Sintti saattaa alkuun esittää hyvinkin coolia ja vaikeasti lähestyttävää jurottamalla karsinansa perukoilla varsin yhteistyöhaluttoman näköisenä. Aina lopulta kuitenkin uteliaisuus voittaa ja lewitzer tulee tarkistamaan hoitajansa taskut herkkujen varalta. Jos niitä löytyy, Sintti saattaa hetken verran vaikuttaa jopa ilahtuneelta ihmiskaverin läsnäolosta ennen kuin sen kiinnostus taas lopahtaa. Jos taas herkkuja ei löydy - niin kuin useimmiten sattuu käymään - Sintti tuntuu unohtavan hoitajan olemassaolon kokonaan ja jämähtää vain paikalleen seisomaan. Siinä se on kuitenkin sangen helppo harjata, sillä tamma ei yritä mitään kieroja temppuja ihmisparan kiusaamiseksi. Tamman voikin mitä mainioimmin harjata karsinassaan sen sijaan että se tarvitsisi ennen hoitotoimia kiikuttaa käytävälle ja laittaa siihen kiinni. Kavionsa Sintti nostaa nätisti kuin hyvin koulutettu neiti konsanaan, ja jouhien selvittäminen on helppoa. Hännänkin takut uskaltaa selvittää ihan reippain ottein, sillä tammalla ei ole taipumuksia potkia. Sintin varustaminen käy myöskin vaivatta, sillä edes satulavyötä kiristäessä se ei näyki tai edes uhittele hoitajalleen hampaitaan esittelemällä. Pesukarsinaan menokaan ei herätä tammassa sen kummempia tunteita, sinne lönkytellään laiskan verkkaisesti ja sitten vain seistään tylsistyneenä paikoillaan se aika, mikä hoitajalta ponin pesemiseen kuluu. Kaiken kaikkiaan Sintti on hoidettaessa varsin yksinkertainen ja persoonaton tapaus, josta voi virheellisesti saada sen käsityksen, ettei siltä löydy luonnetta lainkaan.
Ratsastettaessa sitä ruutia sitten piisaakin siinä määrin, että Sintin kanssa taitotasoltaan tai uskallukseltaan heppoisempi ratsastaja saattaa kokea olevansa pulassa. Jarrut tuntuvat tästä lewitzeristä puuttuvan ihan kokonaan aina silloin tällöin, etenkään jos ratsastaja ei oikein osaa vaatia tammalta tarpeeksi. Auta armias, jos Sintti kerrankin onnistuu pääsemään helpolla; siitähän tämän kaverin valtaisa ego paisuu vielä ennestään ja saa tamman kuvittelemaan itsensä koko maailman omistajaksi. Siitä sitten on mukava seuraavan ratsastajan lähteä palauttamaan mahtipontista otusta maan pinnalle! Osaavan ja napakan ihmiskaverin käsissä Sintti kulkee enimmäkseen varsin nätisti, mutta kenkkuilee se toisinaan tasapuolisuuden vuoksi heillekin pysähtelemällä, haraamalla vastaan ja olemalla kaikin puolin mahdollisimman vaikea. Tamman ollessa hyvällä päällä kentän laidalta treeniä seuraava pääsee kuitenkin todistamaan lewitzerin näyttävää ja matkaavoittavaa askellusta, taitavaa koulukuvioiden hallintaa sekä huimapäisiä esteen ylityksiä. Sintti onkin siinä mielessä varsin kiinnostava tapaus, että siltä taittuu yhtä jouhevasti koululiikkeet aina helppo A -tasolle saakka kuin myöskin esteradat 80 senttimetriin asti. Tamma voisikin hyvällä omallatunnolla anastaa Hevoshullun Pollelta ikiaikaisen tittelin "maailman monin poni".
| i. Spender DHF | ii. Silberpfeil DHF | iii. Schatz von Silhouette |
| iie. Dominika von Efeu | ||
| ie. Monika von Schelswiq | iei. Copernicus | |
| iee. Crescentia | ||
| e. Connie von Feigen | ei. Klees Benny | eii. Gemelijk 103 |
| eie. Amerlinda | ||
| ee. Contessa Rewa | eei. Aldos Feodor | |
| eee. Zarina GO |
| |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 21.02.2014 | kutsu, Kisakeskus Ginger | helppo | 2/47 | 22.02.2014 | kutsu, Kisakeskus Ginger | helppo | 5/47 |
