| |
SCHIKANE DHF
- "Sikke"
- VH00-000-0000
- lewitzer, tamma
- syntynyt 20.04.2013 Saksassa
- säkäkorkeus 142 cm
- yleispainotteinen (ko. heA, re. 100 cm, me. 90 cm)
- kasvattaja Gestüt Düsterhof
- omistaja Sofia Westerbacka (VRL-12331), Ascuns Farm
- Ikääntyy 3-vuotiaaksi asti VHKR:n mukaan (1 irl-kk = 1 virt.vuosi), jonka jälkeen 2 irl-kk vastaa yhtä virt.vuotta. Katso ikääntyminen sivun alalaidasta!
Schikane DHF asteli omistukseeni oikeastaan aika lailla sattuman kautta huhti-toukokuun vaihteessa 2013. Olin kyhännyt ht.nettiin ostoilmoituksen, jossa etsiskelin hevosia vähän yhdestä sun toisesta rodusta. Tätä kautta sain myyntitarjouksen pienestä somasta lehmäponitammasta, jonka kasvattajatallina komeili mikäpä muukaan kuin Gestüt Düsterhof. Aluksi epäilin hieman - oikeastaan paljonkin - onko lewitzerit nyt yhtään meikäläiselle sopiva juttu, mutta niin vain kävi, että kyseisen tallin omistaja sai minut puhutuksi ympäri. "Katso nyt tuota pikkuista, eikö olekin ihana. Ja mikä parasta, siitä tulee varmasti vielä jotain suurta, on siinä vaan sen verran potentiaalia!" Mitäpä muutakaan minä näin taitavan myyntipuheen edessä olisin voinut kuin kirjoittaa ostopaperit. Tätä kauppaa en ole katunut kertaakaan. Tai no okei, myönnettäköön että muutaman kerran, kun neuvokas neiti on lietsonut puolet laumasta kanssaan karkumatkalle ties miten kauas omasta tarhasta. Sikkeä, tallin ensimmäistä laikkutammaa, on joka tapauksessa syyttäminen valtaisasta lewitzerkuumeesta, jonka se on hitaasti mutta varmasti saanut minulle aikaan.
Noin yleisesti ottaen Schikane DHF on eloisa lewitamma, jossa energiaa ja menohaluja kyllä piisaa. Hurja tuntivauhti yhdistettynä tammamaiseen temperamenttiin ja vielä kaiken huipuksi poneille ominaiseen itsepäisyyteen takaa sen, ettei Sikestä ole aloittelijoiden ratsuksi. Kokeneemmatkin saattavat olla tämän neidin kanssa hankaluuksissa, jos eivät pidä napakkaa linjaa paitsi ratsastettaessa, myös jo ihan hoitotilanteissa. Siken on todellakin oltava perillä siitä, kuka oikein määrää! Jos tammalla on tästä asiasta yhtään epävarmuutta, se ei epäröi ollenkaan ottaa touhua omaan komentoonsa. Sikke on mitä erinomaisin esimerkki päivärutiineiden merkityksestä hevoselle. Laikkupeppu nimittäin tulee varsin levottomaksi heti, jos ruoka-aika on piirunkaan verran väärässä ajassa - eli toisin sanoen myöhässä. Ruokailun aikaistumisen ei ole todettu aiheuttavan tammalle ahdistusta. Tämä lewitzer on korostetun tarkka myös ulkoilemaan pääsemisajoista sekä siitä, kenen kanssa se yleensä voi nurmikkoa harventaa. Poni erottelee hyvin järjestelmällisesti lauman mielessään kahteen kastiin - toisten kanssa ollaan mitä parhaimmat ystävykset, mutta jo toisten näkeminen sitä vastoin saa kiukkuiselle tuulelle. Ihmisissä Sikke ei onneksi harrasta samanlaista lajittelua, kaikkien määrätietoisuutta ja toisinaan hermojakin se koettelee mitä tasapuolisimmin. Sikellä ja tilan eläinlääkärillä on keskinäinen inho-kunnioitussuhde. Kumpikaan ei pahemmin perusta toisesta, mutta pidättäytyy kuitenkin näyttämästä tätä liioitellun avoimesti. Lekurikäynnit siis sujuvat lähes poikkeuksetta ilman ihmeempiä kommelluksia.
Hoidettaessa Sikke on... no, sanotaan että ihan siedettävä. Mikään maailman vaikein varustettava ja harjattava tamma ei missään tapauksessa ole, joskaan ei myöskään sieltä miellyttävimmästä päästä. Hoitaja ei kertaakaan näyttää arastelevansa karsinassaan mellakoivaa ponitammaa, sillä havaitessaan auktoriteetinpuutteen Sikke innostuu ja lietsoo itsensä aina vain huonompaan käytökseen. Kerran ajattelematon työntekijäni - nykyisin ex-työntekijäni - antoi kymmenvuotiaalle siskontyttärelleen luvan "vähän harjata ja paijata" Sikkeä. Eipä siinä sitten montaakaan minuuttia kulunut, kun kyseinen tyttö jo pakeni enemmän tai vähemmän traumatisoituneena takaisin tallinkäytävälle valittaen jotain epämääräistä näykkivästä ja ilkeästä muulista. Ei Schikane DHF itse asiassa ilkeä ole - muulista nyt puhumattakaan! -, hoitajan vain on osattava suhtautua siihen oikein. Tämä aktiivinen ja fiksu lewitzer on kaukana lobotomian uhriksi jääneestä pullamahashettiksestä, joka pystyy koko päivän vain seisomaan paikoillaan karsinassa pikkulasten lellittävänä. Sikke kaipaa menoa ja meininkiä! Näin ollen hoitotoimiin kannattaa käyttää niin minimaalisesti aikaa kuin suinkin vain mahdollista, muuten tamma kyllä tulee levottomaksi ja alkaa höseltää sinne tänne. Jos ihmiskaveri ei jää turhia viivyttelemään, on Sikke itse asiassa suhteellisen helppo harjata - tämä operaatio tosin kannattaa suorittaa käytävällä, sillä tamma tosiaankin saattaa yrittää näykkäistä aina, kun hoitajan huomio herpaantuu edes hetkeksi. Kavioiden nostamisesta Sikke on tehnyt jonkinsorttisen arvovaltakysymyksen; jos hoitaja ei todella osaa vaatia sitä nostamaan jalkojaan, ei se niitä tasan tarkkaan silloin myöskään lattiasta irrota. Pinteleitä laitettaessa jalat kyllä puolestaan nousevat vähän liiankin sutjakkaasti! Satulan ja suitsien laitto sujuu suorastaan yllättävän kivuttomasti, eikä pesukarsinaan menokaan aiheuta sydämentykytyksiä.
Noin yleisesti ottaen Schikane DHF on eloisa lewitamma, jossa energiaa ja menohaluja kyllä piisaa. Hurja tuntivauhti yhdistettynä tammamaiseen temperamenttiin ja vielä kaiken huipuksi poneille ominaiseen itsepäisyyteen takaa sen, ettei Sikestä ole aloittelijoiden ratsuksi. Kokeneemmatkin saattavat olla tämän neidin kanssa hankaluuksissa, jos eivät pidä napakkaa linjaa paitsi ratsastettaessa, myös jo ihan hoitotilanteissa. Siken on todellakin oltava perillä siitä, kuka oikein määrää! Jos tammalla on tästä asiasta yhtään epävarmuutta, se ei epäröi ollenkaan ottaa touhua omaan komentoonsa. Sikke on mitä erinomaisin esimerkki päivärutiineiden merkityksestä hevoselle. Laikkupeppu nimittäin tulee varsin levottomaksi heti, jos ruoka-aika on piirunkaan verran väärässä ajassa - eli toisin sanoen myöhässä. Ruokailun aikaistumisen ei ole todettu aiheuttavan tammalle ahdistusta. Tämä lewitzer on korostetun tarkka myös ulkoilemaan pääsemisajoista sekä siitä, kenen kanssa se yleensä voi nurmikkoa harventaa. Poni erottelee hyvin järjestelmällisesti lauman mielessään kahteen kastiin - toisten kanssa ollaan mitä parhaimmat ystävykset, mutta jo toisten näkeminen sitä vastoin saa kiukkuiselle tuulelle. Ihmisissä Sikke ei onneksi harrasta samanlaista lajittelua, kaikkien määrätietoisuutta ja toisinaan hermojakin se koettelee mitä tasapuolisimmin. Sikellä ja tilan eläinlääkärillä on keskinäinen inho-kunnioitussuhde. Kumpikaan ei pahemmin perusta toisesta, mutta pidättäytyy kuitenkin näyttämästä tätä liioitellun avoimesti. Lekurikäynnit siis sujuvat lähes poikkeuksetta ilman ihmeempiä kommelluksia.
Hoidettaessa Sikke on... no, sanotaan että ihan siedettävä. Mikään maailman vaikein varustettava ja harjattava tamma ei missään tapauksessa ole, joskaan ei myöskään sieltä miellyttävimmästä päästä. Hoitaja ei kertaakaan näyttää arastelevansa karsinassaan mellakoivaa ponitammaa, sillä havaitessaan auktoriteetinpuutteen Sikke innostuu ja lietsoo itsensä aina vain huonompaan käytökseen. Kerran ajattelematon työntekijäni - nykyisin ex-työntekijäni - antoi kymmenvuotiaalle siskontyttärelleen luvan "vähän harjata ja paijata" Sikkeä. Eipä siinä sitten montaakaan minuuttia kulunut, kun kyseinen tyttö jo pakeni enemmän tai vähemmän traumatisoituneena takaisin tallinkäytävälle valittaen jotain epämääräistä näykkivästä ja ilkeästä muulista. Ei Schikane DHF itse asiassa ilkeä ole - muulista nyt puhumattakaan! -, hoitajan vain on osattava suhtautua siihen oikein. Tämä aktiivinen ja fiksu lewitzer on kaukana lobotomian uhriksi jääneestä pullamahashettiksestä, joka pystyy koko päivän vain seisomaan paikoillaan karsinassa pikkulasten lellittävänä. Sikke kaipaa menoa ja meininkiä! Näin ollen hoitotoimiin kannattaa käyttää niin minimaalisesti aikaa kuin suinkin vain mahdollista, muuten tamma kyllä tulee levottomaksi ja alkaa höseltää sinne tänne. Jos ihmiskaveri ei jää turhia viivyttelemään, on Sikke itse asiassa suhteellisen helppo harjata - tämä operaatio tosin kannattaa suorittaa käytävällä, sillä tamma tosiaankin saattaa yrittää näykkäistä aina, kun hoitajan huomio herpaantuu edes hetkeksi. Kavioiden nostamisesta Sikke on tehnyt jonkinsorttisen arvovaltakysymyksen; jos hoitaja ei todella osaa vaatia sitä nostamaan jalkojaan, ei se niitä tasan tarkkaan silloin myöskään lattiasta irrota. Pinteleitä laitettaessa jalat kyllä puolestaan nousevat vähän liiankin sutjakkaasti! Satulan ja suitsien laitto sujuu suorastaan yllättävän kivuttomasti, eikä pesukarsinaan menokaan aiheuta sydämentykytyksiä.
| i. Schiffbrühig | ii. Dederick | iii. Diedline |
| iie. Helinda | ||
| ie. Swanhild von Klein | iei. Hedwig von Klein | |
| iee. Sieclinde | ||
| e. Nigrums Adelye | ei. Sk8terboi | eii. Paddy Bear |
| eie. Shasta | ||
| ee. Acapella | eei. Abran | |
| eee. Adana |
i. Jos Scihkane DHF on säpäkkä ja ylienerginen tohottaja, niin vastaavasti sen isä Schiffbrühig on milteipä aivan päinvastainen luonne. Uneliaasta viilipytystä ei välttämättä ihan heti arvaisikaan, että se ylipäänsä on ori. Maastovarmuutensa ja yleensäkin pelottomuutensa Gestüt Düsterhofissa asuva lewitzer sen sijaan on siirtänyt jälkeläiselleen Sikelle, samoin taitotasonsa kouluratsastuksessa; myös "Schuffi" on nimittäin koulutettu kyseisessä lajissa helppo A -tasolle saakka. Esteratsastuksessa säkäkorkeudeltaan 143-senttinen ori kykenee 80 cm ratoihin, joskin kilpailumielessä se on jo hyppämisen niin kuin kaiken muunkin ahkeroinnin lopettanut. Ilmeisen kouluratsastuspainotteinen lewi saavutti leipälajissaan yhdeksän sijoitusta.
e. Siken emä on kaunis lewitzertamma nimeltä Nigrums Adelye, joka Siken isän tavoin asustaa Gestüt Düsterhofissa. Siken rohkeaa luonnetta ei käy ihmetteleminen, sillä paitsi sen isä, myös sen emä on varsin reipas ja peloton kaveri niin maastossa kuin muutenkin käsiteltäessä. 90 cm radoista suoriutuva tamma on myös periyttänyt hyppääjänlahj0jaan. Kouluratsastuksessakin se on taituroinut tiensä aina helppo A -tasolle saakka, vaikka omistaja kuvaakin tamman liikkeitä hieman töksähteleviksi. 139 cm korkea "Della" on lopettanut kilpailu-uransa, josta saaliiksi jäi seitsemän sijoitusta ERJ esteratsastuksessa ja viisi palkintosijaa KRJ kouluratsastuksessa. Lewitammalla on Siken lisäksi yksi jälkeläinen.
e. Siken emä on kaunis lewitzertamma nimeltä Nigrums Adelye, joka Siken isän tavoin asustaa Gestüt Düsterhofissa. Siken rohkeaa luonnetta ei käy ihmetteleminen, sillä paitsi sen isä, myös sen emä on varsin reipas ja peloton kaveri niin maastossa kuin muutenkin käsiteltäessä. 90 cm radoista suoriutuva tamma on myös periyttänyt hyppääjänlahj0jaan. Kouluratsastuksessakin se on taituroinut tiensä aina helppo A -tasolle saakka, vaikka omistaja kuvaakin tamman liikkeitä hieman töksähteleviksi. 139 cm korkea "Della" on lopettanut kilpailu-uransa, josta saaliiksi jäi seitsemän sijoitusta ERJ esteratsastuksessa ja viisi palkintosijaa KRJ kouluratsastuksessa. Lewitammalla on Siken lisäksi yksi jälkeläinen.
| |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 08.09.2013 | kutsu, Ascuns Farm | helppo A | 1/15 |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 18.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | 80 cm | 0/0 | 18.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | 90 cm | 0/0 |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 17.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | 80 cm | 0/0 | 17.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | 90 cm | 0/0 |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 25.08.2013 | kutsu, Taikakuun kartano | aloittelijaluokka | 0/0 |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Laji, luokka | Sijoitus | 31.07.2013 | kutsu, Mystic Cloud | maastoesteratsastus, 80 cm | 5/6 | 31.07.2013 | kutsu, Mystic Cloud | maastoesteratsastus, 90 cm | 1/4 | 16.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | kouluratsastus, heB | 0/0 | 16.08.2013 | kutsu, Mystic Cloud | kouluratsastus, heA | 0/0 |
| |
8. elokuuta 2013 - maastoilun riemua
Tänään meillä Siken kanssa olikin ohjelmassa maastoratsastusta! Mikäpä voisikaan olla sen mukavampaa kuin laukata vihreässä Seychellien viidakossa sijaitsevaa polkua pitkin miellyttävän viileänä mutta kuitenkin poutaisena päivänä... Paitsi ehkä se, että ratsuna olisi ollut reipasliikkeinen mutta kuitenkin ratsastajaansa nöyrästi suhtautuva hevoskaveri. Reipasliikkeinen Sikke kyllä oli, ei sen puoleen, mutta nöyrä, pyh! Melkoinen pukkikonehan tuo tuppasi olemaan kerran jos toisenkin, sen verran sitä energiaa näköjään taas löytyi. Työntekijäni ovat luultavasti päästäneet Siken vähän liian helpolla tämän viikon treeneissä. Niin tai näin, loppujen lopuksi reissumme oli kuitenkin varsin onnistunut. Mainitsinko jo, että emmehän me tietenkään voineet ihan tavallisesti mennä vain kirmailemaan polulle ja nauttimaan maisemista, ehei. Maisemabongauksen ohella keskittymistä vaati nimittäin pienimuotoinen maastoesterata, jonka olin polun varrelle aiemmin päivällä kyhännyt, taannoisen maastoesteratsastuskilpailuvoittomme innoittamana. Voi että miten Sikkeen tuli vielä lisää säpinää, kun se huomasi tukit sun muut, joita sen tielle oli roudattu. Tamma ylitti jokaikisen esteen nimittäin enemmän kuin mielellään, ja sangen ilmavasti vielä kaiken lisäksi. Tästä elämyksestä villiintyneenä ilmoittauduinkin Siken kanssa mukaan kohti uusia haasteita, nimittäin elokuun KERJ kenttäratsastuscupia!
7. elokuuta 2013 - yleistä liibalaabaa
Kotiutuminen toiselta talliltani Ascuns Farmille on sujunut oikein moitteettomasti. Kovasti jo on muita lauman tammoja hätyytelty tarhailun yhteydessä! Huomaa jo tässä vaiheessa varsin selvästi, keistä lajitovereistaan lewi pitää ja keitä puolestaan se ei todellakaan voi sietää. Pari päivää takaperin meille muuttaneet kaksi tuontilewitammaa Sikke on ottanut vallan hienosti vastaan. Ratsuna Sikestä on kyllä ollut havaittavissa sitä kapasiteettia, jota kasvattaja ostovaiheessa minulle hehkutti. On vaan niin samperin luupäinen kaakki kuin olla voi, tuntuu että tietyt asiat - niin kuin asiallinen suhtautuminen ratsastajaan - eivät millään meinaa upota kalloon. Ei vaineskaan, tosi näppärä kaveri tuo yleisesti ottaen on kuitenkin onneksi ollut. Kisailmoittautumisissakin ollaan jo vähän kunnostauduttu; Sikke on ilmoitettu mukaan niin villeihin maastoestekisoihin kuin muutamaan ERJ:n ja MEJ:n alaiseen mittelöön. Menestystä toivotaan tottahan toki - onhan sitä jo yhdestä maastoesteluokasta tullutkin, komea voitto peräti! Luonteen kirjoittaminen on vielä luvattoman pahasti kesken ja sukuselvitys puuttuu tyystin, mutta nyt kun hyvään alkuun on päästy, niin eivätköhän nekin täältä ennen pitkää ole luettavissa.
Tänään meillä Siken kanssa olikin ohjelmassa maastoratsastusta! Mikäpä voisikaan olla sen mukavampaa kuin laukata vihreässä Seychellien viidakossa sijaitsevaa polkua pitkin miellyttävän viileänä mutta kuitenkin poutaisena päivänä... Paitsi ehkä se, että ratsuna olisi ollut reipasliikkeinen mutta kuitenkin ratsastajaansa nöyrästi suhtautuva hevoskaveri. Reipasliikkeinen Sikke kyllä oli, ei sen puoleen, mutta nöyrä, pyh! Melkoinen pukkikonehan tuo tuppasi olemaan kerran jos toisenkin, sen verran sitä energiaa näköjään taas löytyi. Työntekijäni ovat luultavasti päästäneet Siken vähän liian helpolla tämän viikon treeneissä. Niin tai näin, loppujen lopuksi reissumme oli kuitenkin varsin onnistunut. Mainitsinko jo, että emmehän me tietenkään voineet ihan tavallisesti mennä vain kirmailemaan polulle ja nauttimaan maisemista, ehei. Maisemabongauksen ohella keskittymistä vaati nimittäin pienimuotoinen maastoesterata, jonka olin polun varrelle aiemmin päivällä kyhännyt, taannoisen maastoesteratsastuskilpailuvoittomme innoittamana. Voi että miten Sikkeen tuli vielä lisää säpinää, kun se huomasi tukit sun muut, joita sen tielle oli roudattu. Tamma ylitti jokaikisen esteen nimittäin enemmän kuin mielellään, ja sangen ilmavasti vielä kaiken lisäksi. Tästä elämyksestä villiintyneenä ilmoittauduinkin Siken kanssa mukaan kohti uusia haasteita, nimittäin elokuun KERJ kenttäratsastuscupia!
7. elokuuta 2013 - yleistä liibalaabaa
Kotiutuminen toiselta talliltani Ascuns Farmille on sujunut oikein moitteettomasti. Kovasti jo on muita lauman tammoja hätyytelty tarhailun yhteydessä! Huomaa jo tässä vaiheessa varsin selvästi, keistä lajitovereistaan lewi pitää ja keitä puolestaan se ei todellakaan voi sietää. Pari päivää takaperin meille muuttaneet kaksi tuontilewitammaa Sikke on ottanut vallan hienosti vastaan. Ratsuna Sikestä on kyllä ollut havaittavissa sitä kapasiteettia, jota kasvattaja ostovaiheessa minulle hehkutti. On vaan niin samperin luupäinen kaakki kuin olla voi, tuntuu että tietyt asiat - niin kuin asiallinen suhtautuminen ratsastajaan - eivät millään meinaa upota kalloon. Ei vaineskaan, tosi näppärä kaveri tuo yleisesti ottaen on kuitenkin onneksi ollut. Kisailmoittautumisissakin ollaan jo vähän kunnostauduttu; Sikke on ilmoitettu mukaan niin villeihin maastoestekisoihin kuin muutamaan ERJ:n ja MEJ:n alaiseen mittelöön. Menestystä toivotaan tottahan toki - onhan sitä jo yhdestä maastoesteluokasta tullutkin, komea voitto peräti! Luonteen kirjoittaminen on vielä luvattoman pahasti kesken ja sukuselvitys puuttuu tyystin, mutta nyt kun hyvään alkuun on päästy, niin eivätköhän nekin täältä ennen pitkää ole luettavissa.
