|
RWR FIRES OF AFRICA
- "Rica"
- VH13-059-0011
- morganinhevonen, tamma
- s. 22.09.2012 Yhdysvalloissa
- säkäkorkeus 150 cm
- westernpainotteinen (re. 40 cm)
- kasvattaja Break, Ravenwood Ranch
- omistaja Sofia Westerbacka (VRL-12331), Ascuns Farm
- Ikääntyy 3-vuotiaaksi asti VHKR:n mukaan (1 irl-kk = 1 virt.vuosi), jonka jälkeen 2 irl-kk vastaa yhtä virt.vuotta. Katso ikääntyminen sivun alalaidasta!
Morganinhevosissa on aina ollut jotain, joka on kiehtonut minua suuresti. Niinpä Breakin ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, haluaisinko ostaa itselleni ihkaoman morganlapsen. Tai no lapsen ja lapsen, olihan tämä neiti ehättänyt jo neljän vuoden ikään siinä vaiheessa, kun tiemme kohtasivat, mutta osaa se edelleen heittäytyä hyvinkin lapselliseksi sille päälle sattuessaan! RWR Fires of Africassa minua viehätti silloin ja viehättää edelleen sanalla sanoen kaikki. Se on aivan upea, sopivan luonteikas ja lähtöisin aivan huipulta tilalta, Ravenwood Ranchilta. Täydellinen paketti siis kaikin puolin!
Hyvän päälle ymmärtämättömät tallityöntekijäni jaksavat hokea minulle silloin tällöin, ettei Ricakaan aivan kaikilta osin sentään ihan niin absoluuttisen täydellinen ole. Itse en kuitenkaan laske viaksi, jos Rica sattuu näykkäisemään hoitajaa, mikäli tämä viivyttelee hoitotoimien kanssa turhan pitkään. Sehän on silloin ihan selkeästi hoitajan oma syy - kukapa hieno nainen nyt tarpeettomasta viivyttelystä pitäsi! Tämä morgantamma vain osaa ilmaista mielipiteensä sangen kärkkäästi. Ja voihan sen toki laittaa käytävälle harjaamisen ja varustamisen ajaksi, jos toimet eivät muuten ota onnistuakseen! Ratsunakaan Rica ei kumma kyllä ole vakuuttanut muuta tallinväkeä omistajansa lisäksi. Myönnettäköön, että tamma osaa kenkkuilla, mutta vain jos ei tunne ratsastajaansa tai tämä on vaihtoehtoisesti ihan kokematon tai liian kovakätinen. Ratsastajan osaamattomuus tai hermostuneisuus ärsyttää tätä hevosta suunnattomasti, ja ärtymyksensä tamma ilmaisee päätään viskomalla ja pärskymällä äkäisesti. Useimmiten nämä moukat eivät kuitenkaan tajua tamman hienovaraisia vihjeitä poistua sinne missä pippuri kasvaa. Tällaisia tapauksia varten Ricalla on varastossa pari napakkaa pukkisarjaa, jotka yhdeksässä tapauksessa kymmenestä auttavat pääsemään eroon vastenmielisestä pyrkyristä. Rica on myös tavattoman herkkä suustaan eikä siedä minkään sortin riuhtomista. Ricalla ratsastettaessa kannattaakin muistaa keskittyä enemmän painoapujen käyttöön kuin turhanpäiväiseen ohjista nykimiseen.
Kuten jo edellä totesin, Rica ei ole se tallin suosituin hoidettava. Sillä on tietyt oikkunsa, jotka tuntemalla pääsee tamman käsittelyssä pitkälle. Yleensä Rica vain uhkailee puremisella, mikäli aistii hoitajassaan ripaustakaan epävarmuutta tai jos se ei muuten vain jostain syystä pidä kyseisestä henkilöstä. Hyvin pian Rica oppii muistamaan hoitajat, jotka eivät ole antaneet pienen pelottelun hätkähdyttää, ja kunnioittaa heitä. Tämän jälkeen tamma onkin varsin miellyttävä suittava. Mikään maailman leppoisin päätään rennosti alhaalla riiputtava ja haukotteleva nallekarhu Rica ei tällöinkään ole, mutta harvemmin enää tässä vaiheessa aiheuttaa ihmiskaverilleen mitään sen kummempia harmeja. Nuorempana Rica oli vähän laiskanpuoleinen nostamaan jalkojaan kavioiden putsaamista varten, mutta tamman ehdittyä aikuisikään, on tämäkin homma alkanut hoitua oikein mallikkaasti. Suitsiminen käy nykyisin yllättävän kivuttomasti, kun vertaa parin vuoden takaiseen. Herkkäsuinen tamma kun ei nimittäin voinut suorastaan sietää kuolaimia edes varustettaessa, saati ratsastettaessa. Näin ollen Ricalla käytetään nykyään bosal hackamore -suitsia, toisin sanoen kuolaimettomia lännensuitsia. Saattaa morgantamma edelleen hieman puljata suitsienlaiton kanssa heittämällä päätään ylös - tästä ikävästä nuorena opitusta tavasta sitä tuskin saa ikinä luopumaan. Onneksi tällaisia niskurointipäiviä ei satu kohdalle kuin satunnaisesti. Satulan laittaminen ei mitään suurta hupia ole. Rica on ilman muuta laitettava käytävälle ainakin satuloinnin ajaksi, sillä muuten tämän operaation suorittaja joutuu miltei poikkeuksetta tekemään tuttavuutta morgantamman hammasrivistön kanssa. Käytävälläkin Rica saattaa koettaa kurkotella hoitajaa kohti hampaineen, mutta kun tamma on kiinni, on todennäköisyys tulla purruksi huomattavasti pienempi.
Jos ihan rehellisiä ollaan, olen itsekin ihmetellyt joskus, että mistä Rica oikein on säpäkän temperamenttinsa saanut. Tutustuttuani hevoseni vanhempiin ja näiden vanhempiin voin todeta niiden omistajien vakuuttelujen olleen totta: joka ikinen näistä on mitä nöyrin ja herttaisin ratsu. Miten kummassa Ricasta on sitten tullut tällainen voimakastahtoinen vauhtihirmu? Mielessä on kieltämättä käynyt ratsaille noustuani, että jospa Rica onkin puoliksi villi ja vapaa mustangi jostain kaukaiselta preerialta - sen verran kun tältä löytyy menohaluja ja kovapäisyyttä! Omistajana pääsen itse vielä suhteellisen helpolla, koska Rican kanssa tunnemme toisemme ja nokkimisjärjestys on tehty selväksi jo heti alkuun. Armaat työntekijäni ovat päässeet sitten senkin edestä osoittamaan hevosenkäsittelytaitojaan - ja ennen kaikkea taitoa olla putoamatta tai pyörtymättä hurjasta vauhdista! Monet kerrat onkin talliporukka vetänyt pitkää tikkua siitä, kuka pääsee - tai heidän sanavalintaansa käyttäen joutuu - milloinkin treenaamaan Ricaa. Harmillista sinänsä, sillä oikeassa moodissa ollessaan morgantamma osaa olla mitä erinomaisin ratsu niin kotona kuin kilpakentälläkin. Tällä hevosella on miellyttävät, matkaavoittavat askeleet, olipa tempo miten ripeä tai verkkainen hyvänsä. Ravi tosin saattaa tamman innostuessa muuttua vähän lyhyeksi ja töksähteleväksi, mutta käynti ja laukka ovat poikkeuksetta pehmeitä, puhtaita ja ratsastajalle erittäin mukavia istua. Hienon askelluksensa lisäksi Ricalla on muitakin kilparatsulle hyviä ominaisuuksia. Se ei ole vain hötköilevä ja levottomasti ympäriinsä tohottava pikakiitäjä, vaan osaa keskittyä todella nätisti, jos ratsastaja vain osaa tarpeeksi napakasti pyytää. Älykäs tamma on myös nopea ja useimmiten halukaskin oppimaan uusia asioita ja sillä on hämmästyttävän hyvä ongelmanratkaisutaito. Kaiken kaikkiaan Rica on fiksu ja pystyvä kisakaveri, jolla toki on omat tammamaiset oikkunsa.
Parhaimmillaan Rica on painotuslajissaan lännenratsastuksessa. Sen tarkkaavaisuus ja kyky ajatella pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ennen kaikkea trailissa. Myös western pleasure sopii tälle näyttävälle, terhakkaalle ja hienosti askeltavalle tammalle paremmin kuin hyvin! Tynnyriratsastuksessakin Rica on ainakin nopeutensa puolesta aika haka, joskin tämän lajin kilpailuluokka saattaa toisinaan mennä tältä neidiltä ihan yli, jos se sattuu innostumaan liikaa ja heittäytymään turhankin vauhdikkaaksi. Silloin nimittäin tynnyriä kaatuu ja pukkiloikkia esitellään kuin rodeossa konsanaan. Herkästi kuumuvan luontonsa vuoksi Ricaa ei juuri estekentillä nähdä. Intoa hyppäämiseen olisi - ikävä kyllä vain aivan liikaa, jolloin keskittymis- ja harkintakyky katoaa tältä tammalta kokonaan ja esteitä kohti vain rynnistetään sen kummemmin miettimättä. Käsitteet "hallittu" ja "puhdas" ovat täydellisiä vastakohtia morgantamman hyppytyylille. Ei Ricasta koskaan mitään esteratsua olla kaavailtukaan, mutta satunnaisesti - edellä mainittujen syiden vuoksi varsin harvoin - Ricaakin saatetaan hypyttää vaihtelun vuoksi. Kouluratsastuksessa Rican taidot - toisin kuin mielenkiinto - riittävät helppo B -tasolle asti. Maastossa tammalla pitää jatkuvasti olla jotain tekemistä. Tylsistyessään siitä on nimittäin aivan äärimmäisen ihastuttavaa heittäytyä pelokkaaksi pikku hevospoloksi, jonka yksinkertaisesti on vain säikyttävä jokaista läheltä pyrähtävää lintua tai tuulenpuuskaa.
Nyt kun illuusio Rican ultimaattisesta erinomaisuudesta on tainnut jo karista, voi kai hyvin mainita senkin, että lastattaessa kyseinen morgan on kunnon monsteri. Show alkaa heti, kun Rica hoksaa olevansa matkalla traileriin. Jos tamma muutoin talutettaessa saattaa jonkin verran hötkyillä ja edistää, niin matkan lastausvaunuun se saa kulumaan tuskastuttavan hitaasti vitkuttelemalla, pysähtelemällä ja joskus jopa ihan pakittamalla ja haraamalla vastaan. Mutta mikä viheliäisintä, tamma osaa odottaa tilaisuutta karata. Mikäli taluttaja vähänkin kulkee omissa mietteissään eikä muista pitää napakasti kiinni riimunarusta, on hyvinkin mahdollista, että vikkelä morgan pyyhältääkin jo kaukana horisontissa ennen kuin kaksijalkainen ehtii edes huomata. Trailerista noustessaan Rica on aina ihan tolaltaan ja sillä kestää aikansa rauhoittua, oltiinpa sitten kisapaikalla tai menossa eläinlääkäriä moikkaamaan. Tämän vuoksi edellämainitun kaltaisille tärkeille reissuille lähdettäessä onkin matkan jälkeen varattava tarpeeksi aikaa, jotta Rica ehtii tyyntyä; muutoin reissu ei koidu kovin hauskaksi Rican kanssa kulkevalle ihmisellekään. Kun Rican trailerikammon osaa huomioida, pystyy tammakin odottamaan kärsivällisesti omaa kisavuoroaan tai seisomaan nätisti lääkärin tutkittavana.
Lauman muut tammat arastelevat tuittupäistä Ricaa, joka onkin ängennyt itsensä tammojen hierarkiassa johtavaan asemaan, jota ei parane kenenkään nousukkaan kyseenalaistaa. Toiset hevoset vetäytyvät mieluiten kauemmaksi mielivaltaisesti äksyilevästä morgantammasta, mutta Ricasta huomaa selvästi, että kaikesta pomottelustaan huolimatta se ei kuitenkaan viihdy ihan kokonaan yksin. Onnekseen se on saanut kaverikseen russtamma Kajsan, ja tämä kaksikko on ensitapaamisesta lähtien ollut suorastaan erottamaton.
Hyvän päälle ymmärtämättömät tallityöntekijäni jaksavat hokea minulle silloin tällöin, ettei Ricakaan aivan kaikilta osin sentään ihan niin absoluuttisen täydellinen ole. Itse en kuitenkaan laske viaksi, jos Rica sattuu näykkäisemään hoitajaa, mikäli tämä viivyttelee hoitotoimien kanssa turhan pitkään. Sehän on silloin ihan selkeästi hoitajan oma syy - kukapa hieno nainen nyt tarpeettomasta viivyttelystä pitäsi! Tämä morgantamma vain osaa ilmaista mielipiteensä sangen kärkkäästi. Ja voihan sen toki laittaa käytävälle harjaamisen ja varustamisen ajaksi, jos toimet eivät muuten ota onnistuakseen! Ratsunakaan Rica ei kumma kyllä ole vakuuttanut muuta tallinväkeä omistajansa lisäksi. Myönnettäköön, että tamma osaa kenkkuilla, mutta vain jos ei tunne ratsastajaansa tai tämä on vaihtoehtoisesti ihan kokematon tai liian kovakätinen. Ratsastajan osaamattomuus tai hermostuneisuus ärsyttää tätä hevosta suunnattomasti, ja ärtymyksensä tamma ilmaisee päätään viskomalla ja pärskymällä äkäisesti. Useimmiten nämä moukat eivät kuitenkaan tajua tamman hienovaraisia vihjeitä poistua sinne missä pippuri kasvaa. Tällaisia tapauksia varten Ricalla on varastossa pari napakkaa pukkisarjaa, jotka yhdeksässä tapauksessa kymmenestä auttavat pääsemään eroon vastenmielisestä pyrkyristä. Rica on myös tavattoman herkkä suustaan eikä siedä minkään sortin riuhtomista. Ricalla ratsastettaessa kannattaakin muistaa keskittyä enemmän painoapujen käyttöön kuin turhanpäiväiseen ohjista nykimiseen.
Kuten jo edellä totesin, Rica ei ole se tallin suosituin hoidettava. Sillä on tietyt oikkunsa, jotka tuntemalla pääsee tamman käsittelyssä pitkälle. Yleensä Rica vain uhkailee puremisella, mikäli aistii hoitajassaan ripaustakaan epävarmuutta tai jos se ei muuten vain jostain syystä pidä kyseisestä henkilöstä. Hyvin pian Rica oppii muistamaan hoitajat, jotka eivät ole antaneet pienen pelottelun hätkähdyttää, ja kunnioittaa heitä. Tämän jälkeen tamma onkin varsin miellyttävä suittava. Mikään maailman leppoisin päätään rennosti alhaalla riiputtava ja haukotteleva nallekarhu Rica ei tällöinkään ole, mutta harvemmin enää tässä vaiheessa aiheuttaa ihmiskaverilleen mitään sen kummempia harmeja. Nuorempana Rica oli vähän laiskanpuoleinen nostamaan jalkojaan kavioiden putsaamista varten, mutta tamman ehdittyä aikuisikään, on tämäkin homma alkanut hoitua oikein mallikkaasti. Suitsiminen käy nykyisin yllättävän kivuttomasti, kun vertaa parin vuoden takaiseen. Herkkäsuinen tamma kun ei nimittäin voinut suorastaan sietää kuolaimia edes varustettaessa, saati ratsastettaessa. Näin ollen Ricalla käytetään nykyään bosal hackamore -suitsia, toisin sanoen kuolaimettomia lännensuitsia. Saattaa morgantamma edelleen hieman puljata suitsienlaiton kanssa heittämällä päätään ylös - tästä ikävästä nuorena opitusta tavasta sitä tuskin saa ikinä luopumaan. Onneksi tällaisia niskurointipäiviä ei satu kohdalle kuin satunnaisesti. Satulan laittaminen ei mitään suurta hupia ole. Rica on ilman muuta laitettava käytävälle ainakin satuloinnin ajaksi, sillä muuten tämän operaation suorittaja joutuu miltei poikkeuksetta tekemään tuttavuutta morgantamman hammasrivistön kanssa. Käytävälläkin Rica saattaa koettaa kurkotella hoitajaa kohti hampaineen, mutta kun tamma on kiinni, on todennäköisyys tulla purruksi huomattavasti pienempi.
Jos ihan rehellisiä ollaan, olen itsekin ihmetellyt joskus, että mistä Rica oikein on säpäkän temperamenttinsa saanut. Tutustuttuani hevoseni vanhempiin ja näiden vanhempiin voin todeta niiden omistajien vakuuttelujen olleen totta: joka ikinen näistä on mitä nöyrin ja herttaisin ratsu. Miten kummassa Ricasta on sitten tullut tällainen voimakastahtoinen vauhtihirmu? Mielessä on kieltämättä käynyt ratsaille noustuani, että jospa Rica onkin puoliksi villi ja vapaa mustangi jostain kaukaiselta preerialta - sen verran kun tältä löytyy menohaluja ja kovapäisyyttä! Omistajana pääsen itse vielä suhteellisen helpolla, koska Rican kanssa tunnemme toisemme ja nokkimisjärjestys on tehty selväksi jo heti alkuun. Armaat työntekijäni ovat päässeet sitten senkin edestä osoittamaan hevosenkäsittelytaitojaan - ja ennen kaikkea taitoa olla putoamatta tai pyörtymättä hurjasta vauhdista! Monet kerrat onkin talliporukka vetänyt pitkää tikkua siitä, kuka pääsee - tai heidän sanavalintaansa käyttäen joutuu - milloinkin treenaamaan Ricaa. Harmillista sinänsä, sillä oikeassa moodissa ollessaan morgantamma osaa olla mitä erinomaisin ratsu niin kotona kuin kilpakentälläkin. Tällä hevosella on miellyttävät, matkaavoittavat askeleet, olipa tempo miten ripeä tai verkkainen hyvänsä. Ravi tosin saattaa tamman innostuessa muuttua vähän lyhyeksi ja töksähteleväksi, mutta käynti ja laukka ovat poikkeuksetta pehmeitä, puhtaita ja ratsastajalle erittäin mukavia istua. Hienon askelluksensa lisäksi Ricalla on muitakin kilparatsulle hyviä ominaisuuksia. Se ei ole vain hötköilevä ja levottomasti ympäriinsä tohottava pikakiitäjä, vaan osaa keskittyä todella nätisti, jos ratsastaja vain osaa tarpeeksi napakasti pyytää. Älykäs tamma on myös nopea ja useimmiten halukaskin oppimaan uusia asioita ja sillä on hämmästyttävän hyvä ongelmanratkaisutaito. Kaiken kaikkiaan Rica on fiksu ja pystyvä kisakaveri, jolla toki on omat tammamaiset oikkunsa.
Parhaimmillaan Rica on painotuslajissaan lännenratsastuksessa. Sen tarkkaavaisuus ja kyky ajatella pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ennen kaikkea trailissa. Myös western pleasure sopii tälle näyttävälle, terhakkaalle ja hienosti askeltavalle tammalle paremmin kuin hyvin! Tynnyriratsastuksessakin Rica on ainakin nopeutensa puolesta aika haka, joskin tämän lajin kilpailuluokka saattaa toisinaan mennä tältä neidiltä ihan yli, jos se sattuu innostumaan liikaa ja heittäytymään turhankin vauhdikkaaksi. Silloin nimittäin tynnyriä kaatuu ja pukkiloikkia esitellään kuin rodeossa konsanaan. Herkästi kuumuvan luontonsa vuoksi Ricaa ei juuri estekentillä nähdä. Intoa hyppäämiseen olisi - ikävä kyllä vain aivan liikaa, jolloin keskittymis- ja harkintakyky katoaa tältä tammalta kokonaan ja esteitä kohti vain rynnistetään sen kummemmin miettimättä. Käsitteet "hallittu" ja "puhdas" ovat täydellisiä vastakohtia morgantamman hyppytyylille. Ei Ricasta koskaan mitään esteratsua olla kaavailtukaan, mutta satunnaisesti - edellä mainittujen syiden vuoksi varsin harvoin - Ricaakin saatetaan hypyttää vaihtelun vuoksi. Kouluratsastuksessa Rican taidot - toisin kuin mielenkiinto - riittävät helppo B -tasolle asti. Maastossa tammalla pitää jatkuvasti olla jotain tekemistä. Tylsistyessään siitä on nimittäin aivan äärimmäisen ihastuttavaa heittäytyä pelokkaaksi pikku hevospoloksi, jonka yksinkertaisesti on vain säikyttävä jokaista läheltä pyrähtävää lintua tai tuulenpuuskaa.
Nyt kun illuusio Rican ultimaattisesta erinomaisuudesta on tainnut jo karista, voi kai hyvin mainita senkin, että lastattaessa kyseinen morgan on kunnon monsteri. Show alkaa heti, kun Rica hoksaa olevansa matkalla traileriin. Jos tamma muutoin talutettaessa saattaa jonkin verran hötkyillä ja edistää, niin matkan lastausvaunuun se saa kulumaan tuskastuttavan hitaasti vitkuttelemalla, pysähtelemällä ja joskus jopa ihan pakittamalla ja haraamalla vastaan. Mutta mikä viheliäisintä, tamma osaa odottaa tilaisuutta karata. Mikäli taluttaja vähänkin kulkee omissa mietteissään eikä muista pitää napakasti kiinni riimunarusta, on hyvinkin mahdollista, että vikkelä morgan pyyhältääkin jo kaukana horisontissa ennen kuin kaksijalkainen ehtii edes huomata. Trailerista noustessaan Rica on aina ihan tolaltaan ja sillä kestää aikansa rauhoittua, oltiinpa sitten kisapaikalla tai menossa eläinlääkäriä moikkaamaan. Tämän vuoksi edellämainitun kaltaisille tärkeille reissuille lähdettäessä onkin matkan jälkeen varattava tarpeeksi aikaa, jotta Rica ehtii tyyntyä; muutoin reissu ei koidu kovin hauskaksi Rican kanssa kulkevalle ihmisellekään. Kun Rican trailerikammon osaa huomioida, pystyy tammakin odottamaan kärsivällisesti omaa kisavuoroaan tai seisomaan nätisti lääkärin tutkittavana.
Lauman muut tammat arastelevat tuittupäistä Ricaa, joka onkin ängennyt itsensä tammojen hierarkiassa johtavaan asemaan, jota ei parane kenenkään nousukkaan kyseenalaistaa. Toiset hevoset vetäytyvät mieluiten kauemmaksi mielivaltaisesti äksyilevästä morgantammasta, mutta Ricasta huomaa selvästi, että kaikesta pomottelustaan huolimatta se ei kuitenkaan viihdy ihan kokonaan yksin. Onnekseen se on saanut kaverikseen russtamma Kajsan, ja tämä kaksikko on ensitapaamisesta lähtien ollut suorastaan erottamaton.
i. Arcadia Africa Breakdown | ii. Alrededores Berlin | iii. Baroncrest |
iie. Mooger Maya | ||
ie. Jumbaga ROVS | iei. Jumper On The Star | |
iee. Gimbora | ||
e. Ashburn Fireflies | ei. Proven Innocent | eii. Blame Everything |
eie. Wild Chimes | ||
ee. Firetrap | eei. Rumor | |
eee. Knowing Gaze |
RWR Fires of Africa on kaksipolvinen, ainoastaan kaukaisempia sukulaisia ei ole löydettävissä virtuaalimaailmasta. Rican vanhemmat tai isovanhemmat eivät ole ansioituneet kilpailu-urillaan, vaikka potentiaalia aivan varmasti löytyisi. Milteipä jokainen morgantamman sukulainen omaa kuitenkin nöyrän ja mutkattoman luonteen, joka tosin ei ikävä kyllä ole periytynyt Ricalle.
i. RWR Fires of African isä Arcadia Africa Breakdown on ulkonäöltään majesteettisen upea morganinhevonen. Komeasta ulkomuodostaan huolimatta tämän rautiaan kanssa ei olla piipahdettu kertaakaan näyttelykehissä. Ori on muissakin lajeissa ainakin toistaiseksi täysin kilpailematon, mutta omistaa miellyttävän ja nöyrän luonteen, joka tekee siitä mitä mainioimman ratsun. 157 senttimetriä korkea morgan on varsin sisukas estetykki; se nimittäin taipuu häkellyttäviin 100 cm ratoihin asti. Kouluratsastuksessakin oriin taidot riittävät helppo A -tasolle saakka. "Africalla" on Rican lisäksi yksi jälkeläinen, tammavarsa nimeltä Arcadia Abbey Road.
e. Rica on tullut ulkonäöltään hyvinkin paljon emäänsä Ashburn Firefliesiin. "Faith" on mustanruunikko, säkäkorkeudeltaan 150-senttinen morgantamma, joka on perusluonteeltaan lojaali ja helposti käsiteltävä. NJ-näyttelyissä suloinen morganinhevonen ei ikävä kyllä ole oikein kunnostautunut, yhdessä näyttelyssä se on käynyt kotiintuomisina vaatimaton JS-merkintä. Sen sijaan kilpailumeriittiä se on päässyt jo jonkin verran keräämään VVJ:n alaisesta valjakkoajosta, ja omistaja Breakin mukaan sen kanssa tähdätäänkin aikanaan VVJ:n laatuarvosteluun. Myös karjaratsuna näppärä tamma on toiminut varsin mukavasti. RWR Fires of African lisäksi "Faithilla" on jälkikasvua yhden tammavarsan (RWR Loreleina) verran.
i. RWR Fires of African isä Arcadia Africa Breakdown on ulkonäöltään majesteettisen upea morganinhevonen. Komeasta ulkomuodostaan huolimatta tämän rautiaan kanssa ei olla piipahdettu kertaakaan näyttelykehissä. Ori on muissakin lajeissa ainakin toistaiseksi täysin kilpailematon, mutta omistaa miellyttävän ja nöyrän luonteen, joka tekee siitä mitä mainioimman ratsun. 157 senttimetriä korkea morgan on varsin sisukas estetykki; se nimittäin taipuu häkellyttäviin 100 cm ratoihin asti. Kouluratsastuksessakin oriin taidot riittävät helppo A -tasolle saakka. "Africalla" on Rican lisäksi yksi jälkeläinen, tammavarsa nimeltä Arcadia Abbey Road.
e. Rica on tullut ulkonäöltään hyvinkin paljon emäänsä Ashburn Firefliesiin. "Faith" on mustanruunikko, säkäkorkeudeltaan 150-senttinen morgantamma, joka on perusluonteeltaan lojaali ja helposti käsiteltävä. NJ-näyttelyissä suloinen morganinhevonen ei ikävä kyllä ole oikein kunnostautunut, yhdessä näyttelyssä se on käynyt kotiintuomisina vaatimaton JS-merkintä. Sen sijaan kilpailumeriittiä se on päässyt jo jonkin verran keräämään VVJ:n alaisesta valjakkoajosta, ja omistaja Breakin mukaan sen kanssa tähdätäänkin aikanaan VVJ:n laatuarvosteluun. Myös karjaratsuna näppärä tamma on toiminut varsin mukavasti. RWR Fires of African lisäksi "Faithilla" on jälkikasvua yhden tammavarsan (RWR Loreleina) verran.
|
RWR Fires of Africa on käytössä morganjalostukseen kilpailemisen ohella. Jälkeläisiä on 1, joista oriita 1 ja tammoja 0.
o. Ascuns African Tarantula, s. 20.12.2013 (i. Ashburn Tarantino), omistaja Sofia Westerbacka
o. Ascuns African Tarantula, s. 20.12.2013 (i. Ashburn Tarantino), omistaja Sofia Westerbacka
|
Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | reining | 20/22 | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | freestyle reining | 20/28 | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | western pleasure | 32/32 | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | western trail | 5/42 | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | barrel racing | 22/32 | 31.05.2013 | kutsu, Takkuinen | pole bending | 16/26 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | halter showmanship | 19/30 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 2/27 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | ranch trail | 11/30 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | freestyle reining | 18/27 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | barrel racing | 16/30 | 12.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | pole bending | 11/21 | 16.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 22/26 | 16.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 6/27 | 16.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 16/23 | 17.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 6/26 | 17.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 23/27 | 17.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 1/23 | 18.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 24/26 | 18.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 2/27 | 18.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 11/23 | 19.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 15/26 | 19.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 8/27 | 19.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 17/23 | 20.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | western pleasure | 6/26 | 20.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | barrel racing | 19/27 | 20.06.2013 | kutsu, Kadotetut Suomenhevoset | pole bending | 15/23 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | pole bending | 10/54 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | keyhole race | 2/40 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | cutting | 6/27 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | reined cow horse | 2/23 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | calf roping | 15/25 | 30.06.2013 | kutsu, Takkuinen | breakaway roping | 11/23 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | reining | 45/45 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western trail | 39/49 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | cutting | 3/36 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | barrel racing | 13/46 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | keyhole race | 4/40 | 30.06.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | halter | 26/44 | 03.10.2013 | kutsu, Maudire | western riding | 2/30 | 12.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 4/40 | 13.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western pleasure | 1/40 | 13.10.2013 | kutsu, Deadwood Rangers | western horsemanship | 4/40 |
Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 04.06.2014 | kutsu, Stableyard | morgantammat | 3/5 |
|
Valmennuksia 1 kpl, päiväkirjamerkintöjä 5 kpl.
8. tammikuuta 2014 - valmennus Deadwood Rangersissa, valmentajana .kati.
Koska valmentaudumme kisoihin yleensä aina vain kotona, olen jo alkanut sokeutua tekemillemme virheille. Näin ollen oli enemmän kuin silmiä avaava kokemus päästä osallistumaan Deadwood Rangersin järjestämään länkkärivalmennukseen, jossa keskityttiin trailin hiomiseen. Valmentajamme .kati. antoi treenirupeamastamme seuraavanlaista palautetta:
"Rica pällisteli aluksi kentällä etenkin pressua, pian kokeneen oloinen tammasi kuitenkin rauhoittui. Sillalla Rica kopisteli kavioitaan äänekkäästi ja asteli yli kiltisti, puomeilla tamma oli tarkkaavainen ja meni varsin hyvin. Puomikujalla ratsusi vakutti vähän jännittyneelle kun tuuli kahisutti pressua, ja portille mennessä Rica meinasikin tehdä tenän koska se oli aivan pressun vieressä. Rica totteli sinua koko alkuvalmennuksen hyvin, mutta tässä vaiheessa se päätti että lähemmäs tuota pressua ei kyllä mennä. Sait kuitenkin jännittyneen tamman kuljemaan portille ja sen läpi melko hyvin. Toistitte portin muutaman kerran, jonka jälkeen tamma rentoutui hyvin ja siirryitte puomikujan läpi peruutukseen. Se meni turhankin hätiköiden ensimmäisellä yrittämällä, mutta jo toisella tamma meni rauhassa. Viimeisenä lähestyttiin pressua joka Ricaa pelotti, vaikkakaan nyt ei läheskään niin paljoa kuin aiemmin koska enää ei tuullut niin paljoa. Tamma uskaltautui pökkimään kahisevaa pressua turvallaan, joka oli jo riittävä saavutus teille. Neuvoksi teille on tutustua erilaisia ääniä pitäviin kapistuksiin."
27. marraskuuta 2013 - vauvauutisia ja tulevaisuudensuunnitelmia
Nyt ei tosiaankaan muuta voi sanoa kuin että jännittävät ajat on nyt edessä koko Ascuns Farmin poppoolla! Asiaankuuluvasti olen velvoittanut jokaisen alaiseni - sekä tietenkin itseni - valvomaan tästä päivästä eteenpäin Rican jokaista liikettä. On näet käynyt niin onnellisesti, että vanha kuomani toivon mukaan odottaa ensimmäistä varsaansa! Rica nimittäim astutettiin tänään Arcadia Morgansin komealla Ashburn Tarantinolla ja jos (kun!) kaikki sujuu kuten pitää, varsa putkahtaa keskuuteemme 19. joulukuuta tietämillä. Ja mikä on myös huippua, niin kyseinen vaavi on Ascunsin ihkaensimmäinen kasvatti. Melkoinen joululahja siis tiedossa!
Varsa on ainakin näillä näkymin tarkoitus jättää kotiin kasvamaan isoksi hienoksi ratsuksi saakka, jonka jälkeen se pääsee totuttelemaan kilparatsun uraan. Myöhemmällä iällä olisi luonnollisesti suunnitelmissa jalostuskäyttö - olettaen tietenkin, että kisakuvioissa pärjätään tavoitteiden mukaisesti. Rica saa suuren urakan jälkeen oikeutetusti reilun huilitauon. Ja sitten? En oikeastaan edes tiedä vielä. Joko sen kanssa jatketaan kilpailemista tai sitten se siirtyy tyystin siitostammaksi. Aika näyttää, kyllä minulla olisi hinku vielä muutamaan otteeseen Rican kanssa pyörähtää westernkisojen palkintojenjaossa ;)
9. marraskuuta 2013 - kisojen vähimmäistavoite saavutettu!
Krhm... Mitenkäs kauan viimeisimmästä päiväkirjamerkinnästä onkaan kulunut? Peräti puoli vuotta! Hyh kun on meikäläinen ollut laiska kirjoittelemaan... Mutta nyt on sitten ihan kunnon asiaakin - ilokseni voin tässä kisakalenteripäivitysten yhteydessä nimittäin ilmoittaa Rican saavuttaneen kisojen osalta vähimmäistavoitteensa (10 sijaa) 3. lokakuuta. Nyt pääsee tamma sitten jatkossa vähän helpommalla :) Ei liian helpolla kuitenkaan, eihän neiti ole kuin vasta kahdeksanvuotias! Nyt alan katsoa sillä silmällä isäehdokkaita Rican ensimmäiselle vaaville.
31. toukokuuta 2013 - kisadebyytti takana
Ei tosin kovinkaan vakuuttava sellainen, mutta eihän kukaan tietty ole seppä syntyessään! Ja sattuipa vielä WRJ Cup ensimmäisiksi kilpailuiksi. Kuuteen luokkaan osallistuttiin, niistä yksi oli sijoitus (viides sija western trailissa), joten oikeastaanhan nämä meni meidän ensikertalaiselta ihan mukavasti. Molemmat reiningit sekä western pleasuren Rica kylläkin heitti ihan lekkeriksi, joten niistä en kovin kummoisia sijoituksia odottanutkaan. Vihoviimeinen sija pleasuressa sai kyllä meikäläisen naamataulun punaiseksi, tosin ei olisi ollut oikeinkaan meidän sijoittua siinä paremmin, meni nimittäin aivan totaalisesti penkin alle se suoritus... :D Mitä tästä opimme? Sen, ettei me Rican kanssa vielä olla läheskään valmiita ainakaan pleasureen. Toisin sanoen ei muuta kuin reeniä, reeniä ja lisää reeniä! Seuraavat kisakarkelot olisi sitten luvassa 12. kesäkuuta, lajina jälleen lännenratsastus, mutta paikkana tällä kertaa Deadwood Rangers. Pitäkäähän meille peukkuja! :)
27. toukokuuta 2013 - koulukurssin toinen tunti
Tänään oli tosi helteinen ja paahtava päivä. Ei siis mikään ihme, ettei meidän morgantammaa (ja jos rehellisiä ollaan niin ei oikein myös sen ratsastajaakaan) oikein olisi huvittanut loivan kiemurauran tahkoaminen. Ainoastaan laukkaosioissa Rica terästäytyi, muutamilla kerroilla himpun verran liikaakin. Ravista pysähtyminen sen sijaan oli yhtä tuskaa, Rica kun reippaana kaverina olisi mieluiten vain viipottanut menemään. Toisin sanoen vauhtia kyllä piisasi, mutta mihinkään ei olisi morgan oikein malttanut keskittyä. Suvilaaksossa siis käytiin taas kouluratsastuskurssia jatkamassa, vielä olisi kurssisisältöä jäljellä neljän tunnin verran. Kotona tarhaan mentiin kuuman päivän vuoksi pesukarsinan kautta.
20. toukokuuta 2013 - kouluratsastuskurssi Suvilaaksossa alkoi!
Olen ilmoittautunut Rican kanssa weemin järjestämälle ratsastuskurssille Suvilaaksoon, ja tänään oli ensimmäisen tunnin aika. Rica oli aluksi hieman täpinöissään muista kurssin hevosista, jotka olivat sille entuudestaan ihan tuntemattomia. Vähän piti esiintyä ja käyttäytyä korskeasti ensimmäiset kymmenen minuuttia, mutta kyllä se sitten siitä lähti paranemaan. Weem tosin sanoi, ettei ollut juurikaan edes huomannut Rican olleen levoton. Saattoi hyvin olla, että hän oli vain kohtelias uusille kurssilaisilleen tai sitten ei ollut ensimmäisen vartin aikana kiinnittänyt meihin juurikaan huomiota. Tai sitten vain tapani mukaan itse ylireagointiin taipuvaisena tunsin, että Rica käyttäytyi ihan kaameasti. Tamma oli oma menevä itsensä, mutta sai myös positiivista palautetta nopeasta oppimisestaan - suoritukset paranivat kerta kerralta. Harjoittelukerran teemana oli kolmikaarinen kiemuraura ravissa, ja pienen hakemisen jälkeen se alkoi löytyä meidän morganiltakin. Kaiken kaikkiaan oikein kiva fiilis jäi, tästä on hyvä jatkaa taas ensi maanantaina!
Koska valmentaudumme kisoihin yleensä aina vain kotona, olen jo alkanut sokeutua tekemillemme virheille. Näin ollen oli enemmän kuin silmiä avaava kokemus päästä osallistumaan Deadwood Rangersin järjestämään länkkärivalmennukseen, jossa keskityttiin trailin hiomiseen. Valmentajamme .kati. antoi treenirupeamastamme seuraavanlaista palautetta:
"Rica pällisteli aluksi kentällä etenkin pressua, pian kokeneen oloinen tammasi kuitenkin rauhoittui. Sillalla Rica kopisteli kavioitaan äänekkäästi ja asteli yli kiltisti, puomeilla tamma oli tarkkaavainen ja meni varsin hyvin. Puomikujalla ratsusi vakutti vähän jännittyneelle kun tuuli kahisutti pressua, ja portille mennessä Rica meinasikin tehdä tenän koska se oli aivan pressun vieressä. Rica totteli sinua koko alkuvalmennuksen hyvin, mutta tässä vaiheessa se päätti että lähemmäs tuota pressua ei kyllä mennä. Sait kuitenkin jännittyneen tamman kuljemaan portille ja sen läpi melko hyvin. Toistitte portin muutaman kerran, jonka jälkeen tamma rentoutui hyvin ja siirryitte puomikujan läpi peruutukseen. Se meni turhankin hätiköiden ensimmäisellä yrittämällä, mutta jo toisella tamma meni rauhassa. Viimeisenä lähestyttiin pressua joka Ricaa pelotti, vaikkakaan nyt ei läheskään niin paljoa kuin aiemmin koska enää ei tuullut niin paljoa. Tamma uskaltautui pökkimään kahisevaa pressua turvallaan, joka oli jo riittävä saavutus teille. Neuvoksi teille on tutustua erilaisia ääniä pitäviin kapistuksiin."
27. marraskuuta 2013 - vauvauutisia ja tulevaisuudensuunnitelmia
Nyt ei tosiaankaan muuta voi sanoa kuin että jännittävät ajat on nyt edessä koko Ascuns Farmin poppoolla! Asiaankuuluvasti olen velvoittanut jokaisen alaiseni - sekä tietenkin itseni - valvomaan tästä päivästä eteenpäin Rican jokaista liikettä. On näet käynyt niin onnellisesti, että vanha kuomani toivon mukaan odottaa ensimmäistä varsaansa! Rica nimittäim astutettiin tänään Arcadia Morgansin komealla Ashburn Tarantinolla ja jos (kun!) kaikki sujuu kuten pitää, varsa putkahtaa keskuuteemme 19. joulukuuta tietämillä. Ja mikä on myös huippua, niin kyseinen vaavi on Ascunsin ihkaensimmäinen kasvatti. Melkoinen joululahja siis tiedossa!
Varsa on ainakin näillä näkymin tarkoitus jättää kotiin kasvamaan isoksi hienoksi ratsuksi saakka, jonka jälkeen se pääsee totuttelemaan kilparatsun uraan. Myöhemmällä iällä olisi luonnollisesti suunnitelmissa jalostuskäyttö - olettaen tietenkin, että kisakuvioissa pärjätään tavoitteiden mukaisesti. Rica saa suuren urakan jälkeen oikeutetusti reilun huilitauon. Ja sitten? En oikeastaan edes tiedä vielä. Joko sen kanssa jatketaan kilpailemista tai sitten se siirtyy tyystin siitostammaksi. Aika näyttää, kyllä minulla olisi hinku vielä muutamaan otteeseen Rican kanssa pyörähtää westernkisojen palkintojenjaossa ;)
9. marraskuuta 2013 - kisojen vähimmäistavoite saavutettu!
Krhm... Mitenkäs kauan viimeisimmästä päiväkirjamerkinnästä onkaan kulunut? Peräti puoli vuotta! Hyh kun on meikäläinen ollut laiska kirjoittelemaan... Mutta nyt on sitten ihan kunnon asiaakin - ilokseni voin tässä kisakalenteripäivitysten yhteydessä nimittäin ilmoittaa Rican saavuttaneen kisojen osalta vähimmäistavoitteensa (10 sijaa) 3. lokakuuta. Nyt pääsee tamma sitten jatkossa vähän helpommalla :) Ei liian helpolla kuitenkaan, eihän neiti ole kuin vasta kahdeksanvuotias! Nyt alan katsoa sillä silmällä isäehdokkaita Rican ensimmäiselle vaaville.
31. toukokuuta 2013 - kisadebyytti takana
Ei tosin kovinkaan vakuuttava sellainen, mutta eihän kukaan tietty ole seppä syntyessään! Ja sattuipa vielä WRJ Cup ensimmäisiksi kilpailuiksi. Kuuteen luokkaan osallistuttiin, niistä yksi oli sijoitus (viides sija western trailissa), joten oikeastaanhan nämä meni meidän ensikertalaiselta ihan mukavasti. Molemmat reiningit sekä western pleasuren Rica kylläkin heitti ihan lekkeriksi, joten niistä en kovin kummoisia sijoituksia odottanutkaan. Vihoviimeinen sija pleasuressa sai kyllä meikäläisen naamataulun punaiseksi, tosin ei olisi ollut oikeinkaan meidän sijoittua siinä paremmin, meni nimittäin aivan totaalisesti penkin alle se suoritus... :D Mitä tästä opimme? Sen, ettei me Rican kanssa vielä olla läheskään valmiita ainakaan pleasureen. Toisin sanoen ei muuta kuin reeniä, reeniä ja lisää reeniä! Seuraavat kisakarkelot olisi sitten luvassa 12. kesäkuuta, lajina jälleen lännenratsastus, mutta paikkana tällä kertaa Deadwood Rangers. Pitäkäähän meille peukkuja! :)
27. toukokuuta 2013 - koulukurssin toinen tunti
Tänään oli tosi helteinen ja paahtava päivä. Ei siis mikään ihme, ettei meidän morgantammaa (ja jos rehellisiä ollaan niin ei oikein myös sen ratsastajaakaan) oikein olisi huvittanut loivan kiemurauran tahkoaminen. Ainoastaan laukkaosioissa Rica terästäytyi, muutamilla kerroilla himpun verran liikaakin. Ravista pysähtyminen sen sijaan oli yhtä tuskaa, Rica kun reippaana kaverina olisi mieluiten vain viipottanut menemään. Toisin sanoen vauhtia kyllä piisasi, mutta mihinkään ei olisi morgan oikein malttanut keskittyä. Suvilaaksossa siis käytiin taas kouluratsastuskurssia jatkamassa, vielä olisi kurssisisältöä jäljellä neljän tunnin verran. Kotona tarhaan mentiin kuuman päivän vuoksi pesukarsinan kautta.
20. toukokuuta 2013 - kouluratsastuskurssi Suvilaaksossa alkoi!
Olen ilmoittautunut Rican kanssa weemin järjestämälle ratsastuskurssille Suvilaaksoon, ja tänään oli ensimmäisen tunnin aika. Rica oli aluksi hieman täpinöissään muista kurssin hevosista, jotka olivat sille entuudestaan ihan tuntemattomia. Vähän piti esiintyä ja käyttäytyä korskeasti ensimmäiset kymmenen minuuttia, mutta kyllä se sitten siitä lähti paranemaan. Weem tosin sanoi, ettei ollut juurikaan edes huomannut Rican olleen levoton. Saattoi hyvin olla, että hän oli vain kohtelias uusille kurssilaisilleen tai sitten ei ollut ensimmäisen vartin aikana kiinnittänyt meihin juurikaan huomiota. Tai sitten vain tapani mukaan itse ylireagointiin taipuvaisena tunsin, että Rica käyttäytyi ihan kaameasti. Tamma oli oma menevä itsensä, mutta sai myös positiivista palautetta nopeasta oppimisestaan - suoritukset paranivat kerta kerralta. Harjoittelukerran teemana oli kolmikaarinen kiemuraura ravissa, ja pienen hakemisen jälkeen se alkoi löytyä meidän morganiltakin. Kaiken kaikkiaan oikein kiva fiilis jäi, tästä on hyvä jatkaa taas ensi maanantaina!
6 vuotta - 22.06.2013 7 vuotta - 22.08.2013 8 vuotta - 22.10.2013 9 vuotta - 22.12.2013 10 vuotta - 22.02.2014 11 vuotta - 22.04.2014 12 vuotta - 22.06.2014 13 vuotta - 22.08.2014 14 vuotta - 22.10.2014 |