| |
KESTREL OF LJÓMA
- "Kerli"
- VH-000-000-00
- saddlebred, tamma
- s. 06.05.2013 Suomessa
- säkäkorkeus 157 cm
- askellajipainotteinen (ko. HeA, re. 40 cm)
- kasvattaja Mari H, Ljóma
- omistaja Sofia Westerbacka (VRL-12331), Ascuns Farm
- Ikääntyy 3-vuotiaaksi asti VHKR:n mukaan (1 irl-kk = 1 virt.vuosi), jonka jälkeen 2 irl-kk vastaa yhtä virt.vuotta. Katso ikääntyminen sivun alalaidasta!
Oma näyttäväliikkeinen ja kaikin puolin upea saddlebred oli kirmaillut haaveissani jo pitkään toukokuuhun 2013 ehdittäessä. Kun Ljóman omistaja Mari H tarjosi minulle tilausvarsamahdollisuutta omista saddleistaan, en tietenkään kieltäytynyt. Niin sai alkunsa tammakaunotar, jonka nimesin täysin omin valtuuksin Kestrel of Ljómaksi. Suoraan sanoen en kyllä ollut kovinkaan mielissäni joutuessani varaamaan lentolipun kylmään Suomeen, josta olin karannut Seychellien lämpöön vasta hetkeä aiemmin. Mutta mitäpä en huippuhienon hevosen eteen tekisi! Toivon mukaan tämä tulevaisuuden lupaus on yhtä täydellinen ratsastettavuudeltaan kuin ulkonäöltään ja aivan ihanalta luonteeltaan. Kerliin ei vain voi olla rakastumatta!
Kestrel of Ljóma on varsinainen katseidenkerääjä missä ikinä liikkuukin. Tamma on sangen tykätty niin tallin oman väen kuin vierailijoidenkin keskuudessa ja se totta tosiaan tiedostaa sen itsekin! Mikään draamakuningatar tämä saddlebred ei sentään ole, se on aivan tyytyväinen saadessaan osakseen huomiota ja ihailua - ennen kaikkea porkkanoilla höystettyä sellaista. Kaiken kaikkiaan Kerli on melkoisen perso herkuille - sen monimuotoisille kerjäystekniikoille olisi varakkaan vanhanrouvan ylensyötetty chihuahuakin kateellinen. Myös saddletamman diivailu sattuu ainoastaan ruoka-aikojen kohdalle; karsinan ovea potkiskellaan mielenosoituksellisesti, mikäli omaa apetta ei saada ensimmäisenä. Vaikka Kerli osaakin heittäytyä aivan vastustamattoman suloiseksi pikku mussukaksi kerjätessään nameja, ei sitä kannata hemmotella ihan miten sattuu, sillä se on taipuvainen lihomaan helposti. Eihän nyt kävisi laatuun, että huipputason kisahevosestani muovautuisi muutamassa päivässä möhömahainen pullaponi!
Kerli on niitä hevosia, jotka pelastavat hoitajansa surkeimmankin päivän hörisemällä ilahtuneena karsinan ovella, kun sitä tullaan katsomaan. Hoidettaessa tämä saddlebred on mitä mukavin yksilö, joka luultavasti jaksaisi seistä suittavana tuntikausia - kunhan ensin saa tutkituksi hoitajan taskut ja jopa hiukset omenaviipaleiden varalta. Pääharja vain ei oikein ole Kerlin kaveri, sillä tamma on vähän arka päästään eikä mielellään haluaisi siihen koskettavan muuta kuin rapsuteltaessa. Kavionsa Kestrel nostaa nätisti ja toisinaan jopa aukoo vapaaehtoisesti suutaan kuolaimia laitettaessa, mutta satulavyötä tiukennettaessa tamma varsin suurella todennäköisyydellä näykkii, ellei sitä ole laitettu käytävälle kiinni. Pinteleiden laittaminen ei ole mikään kaikkein helpoin tehtävä Kerlin kohdalla, sillä tamma kutiaa ihan mahdottoman helposti jaloistaan. Siinä missä pintelöinti saattaa toisinaan olla yhtä tuskaa, peseminen käy sitten sitäkin helpommin. Kerli rakastaa vettä, joten pesukarsinaan se menee aina yhtä mielellään. Uittaminenkin on Kerlille varsin mieluisaa puuhaa.
Jos Kestrel karsinaa lähestyttäessä hörähtelee iloisesti hoitajalle, niin tarhassa ollessaan se ei todellakaan moista tee! Kerrankin eräänä helteisenä iltapäivänä hakiessani Kerliä talliin varusteidenlaittoa ja koulutreeniä varten tamma seisoskeli kaikessa rauhassa portin edessä lepuuttaen päätään portin päällä. Hetken jo erehdyin luulemaan, että se jo siellä odotteli pääsevänsä töihin. Vielä mitä! Voi että mitä haipakkaa se pinkoi ihan toiseen suuntaan kävellessäni riimunnaru kädessä lähemmäksi tarhaa ja huhuillessani saddlea nimeltä. Yleensäkin Kerlin hakemiseen ulkoa saa varata ihan kunnolla aikaa, sillä tätä neitokaista on ihan toden teolla jahdattava ja maaniteltava pitkin poikin aitausta ennen kuin se suostuu vietäväksi talliin. Saddle vain viihtyy niin erinomaisesti muiden tammaleidien kanssa ulkosalla! Kerli tulee toimeen lähes poikkeuksetta kaikkien lajitovereidensa kanssa, mitä nyt uusia tulokkaita pomottelee ja näyttää oitis niillekin korkean asemansa laumassa.
Kestrel of Ljóma on varsinainen katseidenkerääjä missä ikinä liikkuukin. Tamma on sangen tykätty niin tallin oman väen kuin vierailijoidenkin keskuudessa ja se totta tosiaan tiedostaa sen itsekin! Mikään draamakuningatar tämä saddlebred ei sentään ole, se on aivan tyytyväinen saadessaan osakseen huomiota ja ihailua - ennen kaikkea porkkanoilla höystettyä sellaista. Kaiken kaikkiaan Kerli on melkoisen perso herkuille - sen monimuotoisille kerjäystekniikoille olisi varakkaan vanhanrouvan ylensyötetty chihuahuakin kateellinen. Myös saddletamman diivailu sattuu ainoastaan ruoka-aikojen kohdalle; karsinan ovea potkiskellaan mielenosoituksellisesti, mikäli omaa apetta ei saada ensimmäisenä. Vaikka Kerli osaakin heittäytyä aivan vastustamattoman suloiseksi pikku mussukaksi kerjätessään nameja, ei sitä kannata hemmotella ihan miten sattuu, sillä se on taipuvainen lihomaan helposti. Eihän nyt kävisi laatuun, että huipputason kisahevosestani muovautuisi muutamassa päivässä möhömahainen pullaponi!
Kerli on niitä hevosia, jotka pelastavat hoitajansa surkeimmankin päivän hörisemällä ilahtuneena karsinan ovella, kun sitä tullaan katsomaan. Hoidettaessa tämä saddlebred on mitä mukavin yksilö, joka luultavasti jaksaisi seistä suittavana tuntikausia - kunhan ensin saa tutkituksi hoitajan taskut ja jopa hiukset omenaviipaleiden varalta. Pääharja vain ei oikein ole Kerlin kaveri, sillä tamma on vähän arka päästään eikä mielellään haluaisi siihen koskettavan muuta kuin rapsuteltaessa. Kavionsa Kestrel nostaa nätisti ja toisinaan jopa aukoo vapaaehtoisesti suutaan kuolaimia laitettaessa, mutta satulavyötä tiukennettaessa tamma varsin suurella todennäköisyydellä näykkii, ellei sitä ole laitettu käytävälle kiinni. Pinteleiden laittaminen ei ole mikään kaikkein helpoin tehtävä Kerlin kohdalla, sillä tamma kutiaa ihan mahdottoman helposti jaloistaan. Siinä missä pintelöinti saattaa toisinaan olla yhtä tuskaa, peseminen käy sitten sitäkin helpommin. Kerli rakastaa vettä, joten pesukarsinaan se menee aina yhtä mielellään. Uittaminenkin on Kerlille varsin mieluisaa puuhaa.
Jos Kestrel karsinaa lähestyttäessä hörähtelee iloisesti hoitajalle, niin tarhassa ollessaan se ei todellakaan moista tee! Kerrankin eräänä helteisenä iltapäivänä hakiessani Kerliä talliin varusteidenlaittoa ja koulutreeniä varten tamma seisoskeli kaikessa rauhassa portin edessä lepuuttaen päätään portin päällä. Hetken jo erehdyin luulemaan, että se jo siellä odotteli pääsevänsä töihin. Vielä mitä! Voi että mitä haipakkaa se pinkoi ihan toiseen suuntaan kävellessäni riimunnaru kädessä lähemmäksi tarhaa ja huhuillessani saddlea nimeltä. Yleensäkin Kerlin hakemiseen ulkoa saa varata ihan kunnolla aikaa, sillä tätä neitokaista on ihan toden teolla jahdattava ja maaniteltava pitkin poikin aitausta ennen kuin se suostuu vietäväksi talliin. Saddle vain viihtyy niin erinomaisesti muiden tammaleidien kanssa ulkosalla! Kerli tulee toimeen lähes poikkeuksetta kaikkien lajitovereidensa kanssa, mitä nyt uusia tulokkaita pomottelee ja näyttää oitis niillekin korkean asemansa laumassa.
| i. Ridgecrest of Lycan | ii. Rock-n-Roll BRN | iii. All-American Rocket ACC |
| iie. Born To Do It | ||
| ie. Gimme More Sensation BRN | iei. Echo of Sensation | |
| iee. Over More | ||
| e. Xtina BRN | ei. DFA Silver Bells | eii. Callaway's Capital News |
| eie. Silver Skate | ||
| ee. Xemeraa kadonnut | eei. Mountain Jungle | |
| eee. Xemia Lips Go Hot |
Kestrel of Ljóma tulee hieman epätasaisesta, kahden ja puolen polven mittaisesta suvusta. Isän puolella suku yltää kolmeen polveen asti, emänpuoleista sukua on virtuaalimaailmassa kaksi polvea - joista tosin emän emän sivut olivat kadonneet jo ennen Kerlin syntymää. Ihan kaikilla muillakaan sivuja ei enää löydy, mutta onneksi suurimmalla osalla kuitenkin.
i. Kestrelin isä on ARJ-kilpailuissa komeasti menestynyt (81 sijoitusta napannut), jo kisaeläkkeelle jäänyt ori Ridgecrest of Lycan. Kevytrakenteisella mutta suht korkealla (säkäkorkeudeltaan 166cm) saddlebredilla on Kerlin lisäksi yksi jälkeläinen. "Ressu" on viisikäyntinen. Se on Lycanin kasvatti, joka nykyisin asustelee Ljómassa islanninhevosten ja muutaman muun saddlen kaverina.
ii. Isän isä, todella upea mustankirjava Rock-n-Roll BRN on saavuttanut Champion-arvonimen. 168 cm korkea Branwenin kasvatti on hiukan tuulella käyvä; yleensä se on tottelevainen ja oikein kiva kaveri, mutta välillä sillä on taipumusta kujeilla ihmiskavereiden kustannuksella. "Rokki" on sijoittunut askellajiratsastuksessa 52 kertaa. Tällä saddlebredillä on yhteensä kolme jälkeläistä.
ie. Tietoni isän emästä Gimme More Sensation BRN:stä perustuvat lähinnä kuulopuheisiin, sillä tamman sivut olivat valitettavasti ehtineet kadota internetin ihmeellisestä maailmasta jo ennen kuin Kerli sai alkunsa. Omista tiedoistani satavarmaa oli vain se, että tamman kasvattaja oli monen muun suvusta löytyvän saddlen tavoin Branwen. Onneksi saddletamma on aikanaan rekisteröity VRL:n hevosrekisteriin, ja näin ollen ihan kaikki tiedot eivät jääneet pelkän oletuksen varaan. Hevosrekisteri tiesi kertoa, että "Gimme" oli säkäkorkeudeltaan 165-senttinen saddlebred, jolla ei Ridgecrest of Lycanin lisäksi ollut muita ainakaan rekisteröityjä jälkeläisiä.
e. Kerlin emä on hyvännäköinen, viisikäyntinen saddletamma nimeltä Xtina BRN. "Tina" on säkäkorkeudeltaan 159 cm ja varsin näyttävä tamma muutenkin. Kestrel on sen kolmas ja nuorin jälkeläinen. ARJ-askellajiratsastuksessa Xtina BRN on pärjännyt Kerlin isääkin hienommin: sijoituksia löytyy kunnioitettavat 83 kappaletta. Nykyisin tämä upea saddlebred on jo kisaeläkkeellä.
ei. Kestrelin emän isä on hieno, Branwen Farmin omistama saddlebred DFA Silver Bells, jolla sukua on virtuaalimaailmassa yhden polven verran. Ruunikonkimon oriin voittosumma ulkomaisista askellajikilpailuista on huimat 1,131,500.00 dollaria. Kotoisissa ARJ-kisoissa "Bill" ei uransa aikana oikein kunnostautunut - kyseisen jaoksen alaisista kilpailuista se on saavuttanut vain yhdeksän sijoitusta. Jälkikasvua ei Xtina BRN:n lisäksi tiettävästi ole.
ee. Emän emä Xemeraa on aiemmin mainitsemani murheenkryyni Kestrelin suvussa - sen tähden nimittäin, että sen sivut olivat ehtineet tyystin kadota ennen Kerlin syntymää. Virtuaalisen Ratsastajainliiton puoleen kääntyminenkin oli tällä kertaa turhaa, Xemeraa'ta ei nimittäin ole aikanaan rekisteröity. Näin ollen kyseinen tamma jää ikävä kyllä mysteeriseksi puuttuvaksi linkiksi Kestrelin sukulaisten jatkumossa.
i. Kestrelin isä on ARJ-kilpailuissa komeasti menestynyt (81 sijoitusta napannut), jo kisaeläkkeelle jäänyt ori Ridgecrest of Lycan. Kevytrakenteisella mutta suht korkealla (säkäkorkeudeltaan 166cm) saddlebredilla on Kerlin lisäksi yksi jälkeläinen. "Ressu" on viisikäyntinen. Se on Lycanin kasvatti, joka nykyisin asustelee Ljómassa islanninhevosten ja muutaman muun saddlen kaverina.
ii. Isän isä, todella upea mustankirjava Rock-n-Roll BRN on saavuttanut Champion-arvonimen. 168 cm korkea Branwenin kasvatti on hiukan tuulella käyvä; yleensä se on tottelevainen ja oikein kiva kaveri, mutta välillä sillä on taipumusta kujeilla ihmiskavereiden kustannuksella. "Rokki" on sijoittunut askellajiratsastuksessa 52 kertaa. Tällä saddlebredillä on yhteensä kolme jälkeläistä.
ie. Tietoni isän emästä Gimme More Sensation BRN:stä perustuvat lähinnä kuulopuheisiin, sillä tamman sivut olivat valitettavasti ehtineet kadota internetin ihmeellisestä maailmasta jo ennen kuin Kerli sai alkunsa. Omista tiedoistani satavarmaa oli vain se, että tamman kasvattaja oli monen muun suvusta löytyvän saddlen tavoin Branwen. Onneksi saddletamma on aikanaan rekisteröity VRL:n hevosrekisteriin, ja näin ollen ihan kaikki tiedot eivät jääneet pelkän oletuksen varaan. Hevosrekisteri tiesi kertoa, että "Gimme" oli säkäkorkeudeltaan 165-senttinen saddlebred, jolla ei Ridgecrest of Lycanin lisäksi ollut muita ainakaan rekisteröityjä jälkeläisiä.
e. Kerlin emä on hyvännäköinen, viisikäyntinen saddletamma nimeltä Xtina BRN. "Tina" on säkäkorkeudeltaan 159 cm ja varsin näyttävä tamma muutenkin. Kestrel on sen kolmas ja nuorin jälkeläinen. ARJ-askellajiratsastuksessa Xtina BRN on pärjännyt Kerlin isääkin hienommin: sijoituksia löytyy kunnioitettavat 83 kappaletta. Nykyisin tämä upea saddlebred on jo kisaeläkkeellä.
ei. Kestrelin emän isä on hieno, Branwen Farmin omistama saddlebred DFA Silver Bells, jolla sukua on virtuaalimaailmassa yhden polven verran. Ruunikonkimon oriin voittosumma ulkomaisista askellajikilpailuista on huimat 1,131,500.00 dollaria. Kotoisissa ARJ-kisoissa "Bill" ei uransa aikana oikein kunnostautunut - kyseisen jaoksen alaisista kilpailuista se on saavuttanut vain yhdeksän sijoitusta. Jälkikasvua ei Xtina BRN:n lisäksi tiettävästi ole.
ee. Emän emä Xemeraa on aiemmin mainitsemani murheenkryyni Kestrelin suvussa - sen tähden nimittäin, että sen sivut olivat ehtineet tyystin kadota ennen Kerlin syntymää. Virtuaalisen Ratsastajainliiton puoleen kääntyminenkin oli tällä kertaa turhaa, Xemeraa'ta ei nimittäin ole aikanaan rekisteröity. Näin ollen kyseinen tamma jää ikävä kyllä mysteeriseksi puuttuvaksi linkiksi Kestrelin sukulaisten jatkumossa.
| |
| Päivämäärä | Kutsun osoite, paikka | Luokka | Sijoitus | 26.06.2013 | kutsu, Jora | helppo C | 0/0 |
| |
17. toukokuuta 2013 - muutto uuteen kotiin
Kerli on sopeutunut hyvin Ascuns Farmille (kukapa ei Seychellien lämpöön ihastuisi!) muutettuaan taannoin kyseisille tiluksille toiselta talliltani. Itse asiassa tammaneiti sai aivan oikeutetusti kunnian olla ensimmäinen Ascunsiin astellut kaviokas. Nyt kun omaan uuteen valtakuntaan ollaan kotiuduttu, olisi aika alkaa katsella ARJ-kalenterista sopivia kisoja, joissa saddle voisi debytoida komeasti. Itse asiassa kisoja on kyllä jo katseltu jonkin aikaa, mutta harmillisen vähän tuntuu olevan askellajiratsastusta ylipäätään tarjolla, saati sitten saddlebredeille avoimia luokkia. Ei se mitään, sillä rekisteröintipaperitkin on vielä VRL:n hyväksyttävä ennen kuin päästään kilparatoja valloittamaan.
Kerli on sopeutunut hyvin Ascuns Farmille (kukapa ei Seychellien lämpöön ihastuisi!) muutettuaan taannoin kyseisille tiluksille toiselta talliltani. Itse asiassa tammaneiti sai aivan oikeutetusti kunnian olla ensimmäinen Ascunsiin astellut kaviokas. Nyt kun omaan uuteen valtakuntaan ollaan kotiuduttu, olisi aika alkaa katsella ARJ-kalenterista sopivia kisoja, joissa saddle voisi debytoida komeasti. Itse asiassa kisoja on kyllä jo katseltu jonkin aikaa, mutta harmillisen vähän tuntuu olevan askellajiratsastusta ylipäätään tarjolla, saati sitten saddlebredeille avoimia luokkia. Ei se mitään, sillä rekisteröintipaperitkin on vielä VRL:n hyväksyttävä ennen kuin päästään kilparatoja valloittamaan.
4 vuotta - 06.10.2013 5 vuotta - 06.12.2013 6 vuotta - 06.02.2014 7 vuotta - 06.04.2014 8 vuotta - 06.06.2014 9 vuotta - 06.08.2014 10 vuotta - 06.10.2014 11 vuotta - 06.12.2014 12 vuotta - 06.02.2015 |
